Iskurit

Copas y Tapas

2011-10-20T23:56:00.000-07:00

Oli mukava kuulla, että Lahdenojan Jarin ravinteli pääsi uuteen tilaan melko lähellä entistä Pohjoisesplanaadilla sijainnutta paikkaa. Käväisin pikaisesti tarkistamassa uuden ravintolan, joka sijaitsee Fabianinkadulla yliopiston päärakennuksesta torille päin. Olin paikalla klo 15 ja ihmettelin, ettei yhtään asiakasta ollut paikalla. Paikka kuitenkin avataan vasta näin iltapäivällä ja siinä viiniä nautiskellen alkoi muitakin asiakkaita ilmaantua. Mulla ei ole minkäänlaista tuntumaa entiseen sillä kävin ainoastaan kerran siellä tempoilemassa ripaa mutta taisin silloinkin olla liian aikainen sillä kapakki oli kiinni. En tavannut nytkään isäntää itseään sillä hän oli kuulemma kotona käymässä. Hienoa, ettei pomonkaan tartte aina olla paikalla. Lisävahvistuksena paikalla olivat kuitenkin Ola Wartiainen ja Pascal Saulny. Keittiötiimiin kuuluvat Harri Tanner, Joni Kähärä ja Jesse King, jotka valmistavat täällä uudessa paikkaa tapasten lisäksi kunnon aterioita. Uutuutena on keittiöön hankittu Josper hiiligrilli, jota Hesan lisäksi tavataan vasta Tampereella ja Porissa. Odotan moista vempainta tänne Turkuunkin. Ihmettelen vain tota ympäristöystävällisyyttä kun hiiligrilleistä kai lähtee hiilidioksidipäästöjä ainakin kesäisin. Espanjalaista alkuperää olevan grillin hieno myyntikikka on se, että vain tähän tarkoitusta varten valmistetut Josper hiilet sopivat polttoaineeksi.

Maistelin näin eka kerralla ainoastaan lasillisen viiniä ja pyysin takuuvarmaa Gran Coronas Reservaa mikä vasta avatusta pullostakin maistui täyteläisen makoisalta. Lasillisen (7,50 euroa) kerroin on Alkon hintaan verratuna n. 3 x nikä mielestäni on tämän hintaluokan viinissä ihan O.K. Missionääri Jari on muuttunut El Patróniksi mutta jatkaa Torresin hehkuttelua viineillään ja asiantuntemuksellaan. Ei muuta kuin lycka till.

Baan Thai

2011-10-18T04:46:00.000-07:00

Kuvassa Hoa Lam Tien poseeraa ravintolan edessä ja veljekset Hoa ja Hoang ravintolan sisällä.
Baan tarkoittaa thainkielellä kotia, joten Turussa saa nyt thaimaalaista kotiruokaa. Kävin ensimmäistä kertaa hiljattain tässä ravintolassa koska Turun Sanomien Extra halusi tehdä jutun meidän iskuriryhmästämme. Juttu ilmestyi 8.10.2011 Turun Sanomien liitteenä.
Kävin tänään vaimoni kanssa kahdestaan testaamassa uudestaan ravintolan lounaan ja kyllä se mielestämme on todella hintansa (6,50 euroa) väärtti. Tarkistin jo etukäteen tiistai päivän lounaslistan, joka oli seuraavanlainen:

A) Phad sapparot Broileria, sipulia, ananasta ja purjoa soijakastikkeessa.
B) Bambu Make Naudanlihaa, bambuversoja, chiliä ja sitruunan lehtiä kookosmaitokastikkeessa.
C) Käng muu suko thai Porsaanlihaa, bambuversoja, herkkusieniä, paprikaa ja basilikaa punaisessa currykookosmaitokastikkeessa.
D) Phad phet tua Broileria, papuja, paprikaa ja sitruunanlehtiä punaisessa currykookosmaitokastikkeessa.
E) Kung sii sahai nam däng Paistettua vihanneksia valkosipulisoijakastikkeessa.
F) Käng matsaman Sipulia ja cashew-pähkinöitä matsaman currykookosmaitokastikkeessa

Otimme molemmat kana-annoksen eri kastikkeilla eli A:n ja D:n. Alkukeitto oli yhtä maukas kuin ennenkin ja siinä tuntui ainakin sellerin voimakas maku. Kumpikin kana-annos oli herkullista ja vaikka punainen currykastike oli merkinnällä "hot" niin se ei suomalaisenkaan suussa tuntunut liian tuliselta. Riisi on keitetty todella sopivaksi ja siinä varmaan käytetään isoa riisinkeitintä, jonka näin kun kurkistin keittiön puolelle. Lounaaseen kuuluva kahvi oli myös todella hyvän makuista jopa vaimon mielestä. Hän yleensä valittaa ravintoloiden kahvin mauttomuutta.

Ravintola on perheyritys. Sitä hallitsevat nyt veljekset Hoa ja Hoang, joiden sukunimi on Lam Tien. Veljekset saapuivat Suomeen vuonna 89 vanhempiensa mukana. Vanhemmilla on omat ammatit ja pojat hoitavat tämän ravintolan lisäksi karaokebaaria "Pelimies". Yhteiset nettisivut näkyvät osoitteessa:

http://www.ravintola-baari.net/baanthai/

Farang

2011-09-30T00:15:00.000-07:00

Kävin vihdoinkin testaamassa Ravintola Farangin, josta olen kuullut pelkkää hyvää kerrottavan. En ottanut yhtään kuvaa ravintolan tiloista mutta käykää katsomassa kotisivuilta osoitteessa: http://www.farang.fi/

Ravinteli sijaitsee Helsingin Taidehallin tiloissa ja on aluksi yllättävän synkkä ja pelkistetyn näköinen. Iso puoli on kuin kansanravintola ja yläkerran pikkupuoli on sisustukseltaan samanlainen. Pieni baari virkistää muuten synkkää näkymää. Kun alkujäykkyys on hävinnyt alkaa tapahtua. Alkudrinkiksi suositteli hiljattain Suomen parhaaksi valittu viinimestari Janne Halla uusseelantilaista Malboroughin alueen kuohuvaa Violet Sauvignon Blancia, joka oli hiukan tavallisuudesta poikkeavan makuista mutta erittäin hyvää. Itse viinimestarina otin tietenkin dry martinin, joka maistui raikkaalta oli sitten ravistettu tai sekoitettu. Ruokalista oli laaja mutta saimme asiantuntevaa ja syvällistä tietoa tarjoilijoiltamme, joita tosiaan oli useampiakin illan mittaan. Tilasimme neljä erilaista jaettavaa lämminruokaa mikä tarkoittaa itämaiseen tapaan sitä, että jokainen ruokailija saa maistaa kutakin annosta. Annokset olivat seuraavat: Pehmeäkuorista taskurapua, sitruunaöljyssä marinoitua ruijanpallasta, rapeaa possua ja vasikanposkea. Näiden lisäksi oli tarjolla iso kulhollinen riisiä. Päädyimme suosituksen mukaisesti valitsemaan ruokajuomaksi alsacelaisen Domaine Josmeyerin Fleur de Lotus viinin, joka on sekoitus Auxerroita, Gewürztramineria ja hiukan Rieslingiä. Nimensä mukaisesti viini sopi tavattoman hyvin aasialaisiin makuihin.
En muista pitkään aikaan syöneeni ravintolassa näin maukasta ateriaa. Hinnat olivat n. 20-25 euron luokaa annosta kohden mikä mielestäni oli hyvinkin kohtuullista näihin makuihin.
Ottamani kuvat eri annoksista eivät tee oikeutta niiden esteettisyydelle ja mauille.
Eka kuva on taskurapua, joilla todella on niin pehmeät kuoret, että ravut syödään kuorineen päivineen. Toinen kuva on ruijanpallasta, kolmas vasikanposkea ja neljäs rapeaa possua.

Jesse´s Dine

2011-09-26T04:42:00.000-07:00

Sain Kirsi Hasslerin face-bookista lukea, että Söderlundin Jesse on perustanut omalla nimellään ravintolan ja catering-palvelut Kaarinaan. Poikkesin sinne vaimoni kanssa lounaalle ja löytyihän se paikka Kaarinan uuden tenniskeskuksen tiloista. Hallin ulkopuolella oli vielä vanha La Terrazan mainos. Omistajan vaihdos on tapahtunut kuitenkin jo 1.8. Tenniksen ulko- ja sisäkentät olivat typötyhjät mutta Jessen ravintelissa oli ruokailijoita yllättävän paljon. Lounaan hinta oli 9,50 euroa mutta oli taastusti hintansa väärtti. Alkuruokabuffetissä oli monta eri lajia. Mukavasti tavallisuudesta poikkeavia olivat pienistä perunakuulista tehty salaatti ja säilötyt artisokan pohjat, joita ei moni lounaspöytä ole huomannut ottaa tarjolle. Lämpimänä ruokana oli tänään listalla currykanaa (olisikohan ollut broileria ?) ja basilikariisiä. Toisena vaihtoehtona kinkkukiusaus, joka poikkesi tavallisesta siinä, että aineosat oli kuutioitu viipaleiden sijasta. Tarjolla oli myös pinaattikeittoa. Jotta löytyisi jotain huomautettavaa niin ruokien lämpötila olisi saanut olla korkeampi. Tähän voitanee helposti vaikuttaa lisäämällä lämpöpöydän hehkua ellei Jesse sitten tarkoituksella varjele ruokailijoiden suita palamasta. Lounaan kruunasi lopuksi todella hyvin keitetty kahvi ja omatekoinen suklaamousse tarjottuna pienestä lasista.
Näillä pienillä kikoilla tuntui lounas ihan fine diningiltä tai tässä tapauksessa fine lunchingilta, mikä kyllä jää asiakkaiden mieliin.
Jesse esitteli lopuksi hienoja kokoustiloja ja saunaosastoa, joka koruttomassa funkis-tyylissään oli viihtyisän tuntuinen. Toivon, että työporukat tai muut kuppikunnat löytäisivät nämä tilat varsinkin kun pikkujoulupippalot ovat taas alkamassa.
Tarkastelin Jessen viinikaappia ja totesin miehen ihastuneen saksalaisiin Toni Jostin ja R.Prümin viineihin. Viinien suhteen meillä on sama maku. Olen lähdössä 30.9Bernkasteliin maistelemaan kunnon Rieslingejä. Poikkeamme molemmissa edm. viinitaloissa, joten toivottavasti Jesse saa järjestettyä myös viini-iltoja, joita hän kotisivuillaankin mainostaa.

2011-08-28T00:11:00.000-07:00

UPS

2011-08-27T21:51:00.000-07:00

Ei semne ihmine pali mittän maailmast tiär kote Uureskaupunkis käyny ol

Teimme ruokakulttuurimatkan 27.8.2011 Uudenkaupungin pursiseuralle. Bussi ja laivamatka olivat osallistujille ilmaisia. Koko tunnin kestävän bussimatkan ajan jakoi opas Riitta Kilkku mukavalla tavalla tietoa Uudenkaupungin historiasta. Hän esiintyi porvarisrouva Sanni Winterin (1859-1936) hahmossa ja elävöitti tällä tavalla kotikaupunkinsa historiaa.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Uudenkaupungin olutpanimo, jonka tuotteita olisi ollut mukava maistella paikan päällä. Suomen ihmeellinen alkoholilaki kieltää kuitenkin panimon kaupasta ostettujen juomien nauttimisen itse rakennuksessa. Tuli nuoruus mieleen kun kallistelin siideripulloa nurkan takana.
Jatkoimme matkaamme Pakkahuoneen rantaan, joka on saanut arvostusta vierasvenesatamana ja tuoreista munkeistaan. Taksivene Diana kuljetti meidät läheiselle Pietarinkarille, jossa sijaitsee pursiseuran paviljonki.
Pursiseuran ravintolaa on jo monta vuotta isännöinyt ravintoloitsija Tapio Pääkkö (ks.kuva), joka tänä vuonna voitti myös Pakkahuoneen ravintolasta käydyn kilpailun. Toivottavasti Tapion munkit säilyttävät perinteiset makunsa. Tapio oli laatinut pursiseuralla kolmen lajin menun, joka hienosti tarjottiin meille pöytiin. Alkupaloina saimme eri tavoin valmistettuja sillejä ja lohta. Lisukkeena maukkaita siikli-perunoita. Pääruokana tarjottiin jo etukäteen valitsemamme paistettua kuhaa tai karitsan paahtopaistia. Jälkiruokana oli harvemmin mantereella nähtyä Ahvenanmaan pannukakkua. Ruoka oli maukasta ja logistiikka pelasi hyvin koska kukaan ei valittanut saaneensa jäähtynyttä ruokaa. Viineiksi oli sommelier koulutuksen saanut Tapio valinnut australialaisia Hardyn viinitalon tuotteita. Valkoinen Nottage Hill ja punainen Mill Cellars olivat kumpikin vuodelta 2010.

RantaKerttu

2011-07-09T06:58:00.000-07:00

Ravantilaiset Pippurimylly, Hugo ja Kerttu ovat saaneet perheenlisäystä. Entisen Roccan paikalle lennätettiin RantaKerttu. En pitänyt entisen Roccan moderneista seinämaalauksista mutta ei nämä RantaKertunkaan vihertävät seinät oikein ruokahalua herättäneet. Sen sijaan pirteät leppäkerttutaulut sopivat hyvin senälle.

Roccan fine dining miljöö oli muutettu enemmän rokkamaiseksi eli sisustus ja tarjonta oli muutettu hampurilaisravintolaksi. Vierasvenesatama oven edessä oli varmaan inspiroinut uudet omistajat muuttamaan ravintolan alakerran merihenkiseksi satamabaariksi.

Roccan kylmät viinikellaritilat oli saatu vaihdetuksi huomattavasti viihtyisämmäksi baaritilaksi. Viihtyisä takkanurkkaus oli kuitenkin säilytetty kuten myös ylhäällä olevat sikariportaan houkuttelevat lepotuolit.
Kävin vaimoni kanssa tutustumassa ravintolaan lauantaina lounasaikaan. Lounas korvataan näin viikonloppuisin hampparibuffalla mikä mielestäni on hieno idea. Asiakkaat saavat koota itselleen juuri sellaisen hampurilaisen, joka heitä miellyttää. Listalta löytyy kuitenkin normaalit pitsat ja pastat, joista voi valita mieleisensä. Vaimoni kehui tilaamaansa vuohenjuustopasta-annosta (10,80 euroa) ja itselleni maistuivat paistetut silakat ja muussi (9.90 euroa). Iloisena yllätyksenä oli se, ettei vedestä peritty eri hintaa ja pastan kanssa tilattu lasillinen argentiinalaista Piropo Malbecia oli hintansa väärtti (3,20 euroa). Viinilista ei vetänyt vertoja entisen Roccan vastaavalle mutta oli mielestäni hyvin laadittu. Viinit välittää Heinon Juomien sisarfirma Vinum, jota hoitelee Syrjäsen Kimmo. Henkilökunnasta oli paikalla Minna (kuvassa vasemmalla puolella) ja Linda-Camilla, joiden nuorekas, iloinen ja palvelualtis olemus sai asiakkaat viihtymään.

Välimäen Pop Up

2011-07-06T03:31:00.000-07:00

Hans Välimäki on tempassut itsensä irti Kehä III sisäpuolelta ja tuonut muonatelttansa Turun Kulttuurin keskelle. Teltta on ahdettu kauppahallin ja Aurajoen väliselle kujalle Kaupungin matkatoimiston seinän taakse. Kävin vaimoni kanssa teltassa lounaalla eikä siellä klo 11.00 vielä näkynyt ketään muita ruokailijoita. Pahat kielet kertovat, että turkulaiset boikotoivat ulkopuolisen kokin tunkeutumista Turkumme kortteleihin. Välimäen kahden Michelin-tähden ravintola on vieraillut tätä ennen parikin kesää Savonlinnan oopperajuhlilla. Toivottavasti Turun keikka onnistuu yhtä hyvin.

Pop Up niminen ravintolateltta ei oikein tuo gourmeta mieleen mutta tarkoituksena on tuotattaa 3 maailmallakin tunnettua kokkia kyhäämään turkulaisille 275 euron hintainen illallinen. Teltta on normaalisti auki klo 11 lähtien myöhään iltaan.

Vaimoni tilasi annoksen, jossa oli vihreitä papuja, munaa, sieniä ja melko runsaasti spermalta näyttävää parsa velouteta (Organic Egg&Aspa 13 euroa).

Itse nautin Croque Madamen (12 euroa), joka ei eroa Croque Monsieurista muuta kuin siinä, että se tarjoillaan joko paistetun tai hyydytetyn munan kera. Sain mukavan makuisen annoksen, jossa paahtoleivän päällä oli Parman kinkkua ja Appenzeller juustoa. Valitettavasti munasta ei ollut tietoakaan. Annoksen sai joko ranskalaisilla tai salaatilla. Otin salaattiversion, jossa olikin runsaasti maukasta tuoretta salaattia ja amerikkalaistyyppistä coleslaw kaalisalaattia. Juomaksi tilasin San Pellegrinoa (3 euroa) mutta maistoin vaimoni lasista erittäin hyvää puolimakeaa espanjalaista Gewürztramineria (Viñas del Vero Gewürztraminer Colección). Viiniä tuo maahan Wennerco mutta valitettavasti pelkästään ravintolakäyttöön. 12 cl maksoi 8 euroa.

Lisää lounasvieraita kaivattaisiin

Rocca Swing eli 19. tee

2011-05-08T04:45:00.000-07:00

Aki Wahlmannin Rocca isännöi jo toista kauttaan Harjattulan golfkentän klubiravintolaa. Tämän tyyppisen ravintolan pitäminen ei varmasti ole kovin helppoa jos aikoo saada sen kannattamaan. Aki yrittää ainakin jo toista kautta mikä näyttää ainakin golfaajien kannalta hyvältä. On mukava kun pelin jälkeen voi käydä klubirakennuksen saunassa ja saada sen päälle jotain purtavaa. Klubi lounas on keskipäivän pelaajien suosiossa ja kyllä se kylmä huurteinenkin on parhaimmillaan kierroksen jälkeen.

Kävimme äitienpäivänä 8.5.2011 kiertämässä 9 reikää ja nauttimassa sen jälkeen klubin äitienpäivälounas. Lounaalla tarjottiin runsaan alkupalapöydän lisäksi uunilohta ja porsaan paistia. Jälkiruokana obligatoorinen äitien päivä kakku ja kahvi. Tämän kaiken sai edulliseen 17 euron hintaan. Aurinkoinen päivä suosi niin äitejä kuin muitakin perheenjäseniä.

Suuret kiitokset Jouni Jokiselle, joka pystyy taikomaan pienessä keittiössään maukkaat lounaat suuremmallekin porukalle ja Sanna Rissaselle, joka puhelintilausten lisäksi pitää ravintolan asiakkaat tyytyväisinä.

Pinella

2011-04-29T22:28:00.000-07:00

Vihdoinkin Turun Pinella on saatu restauroitua ja avatuksi ravintolana. Se oli jo vuodesta 2004 esimerkkinä siitä miten kaupungin omistamat rakennukset saavat rappeutua ihan itsestään. Tulee vaan mieleen esim. Kakskerran Brinkhall. Kaikki kunnia Pinellan ostaneelle Naantalin Kylpylän ja Sunbornin pariskunnalle, joka satsasi rahaa tähän historialliseen rakennukseen.
Pinellan perusti v. 1848 Nils Henrik Pinello ja se on siitä lähtien toiminut ravintolana muutamia rappiovuosia lukuunottamatta. Se oli aikanaan taiteilijoiden suosima ja muistan miten sen tiloja koristivat tunnettujen taiteilijoiden teokset. En tiedä missä teokset ovat nyt mutta ainakin yksi kopio on yhä jäljellä ennen alakertaan johtavia portaita.
Kävimme siellä avajaisten jälkeen lounaalla ja koko seurueemme oli ihastunut päivän häränposkiannokseen. Suosittelimme sitä myös 29.4.2011 illalla Slow Food yhdistyksen jäsenille mutta pettymys oli melkoinen kun tästä kunnon lounaasta oli tehty gourmet-tyyppinen annos. Viinit ovat hyvin valittuja ja miljöö viihtyisä, joten käykää kuuntelemassa historian havinaa, joka yhä kuuluu tuoreenkin rappauksen takaa.

Viinibaari E.Ekblom

2011-04-29T22:11:00.000-07:00

Arkkitehti Benito Casagrande on tehnyt paljon hyvää Turun arkkitehtuurille ja varsinkin kaupunkimme ravintolaelämälle. Hänen "korttelinsa" lähelle Kaupunginkirjaston viereen avautui hiljattain uusi ruokaravintola Smör ja nyt saatiin auki sen viereen mukava viinibaari. Sille annettiin nimeksi E.Ekblom, jonka niminen kelloseppä jo 1830-luvulla perusti tälle paikalle ravitsemusliikkeen.
Viinibaari jakautuu erilaisiin holvisokkeloihin, joiden sisustus noudattaa asiallista tyyliä. Viineistä vastaa viinimestari ja vuoden 2011 nuori sommelier tittelin voittanut Arttu Sademaa. Hän on laatinut mukavan näköisen ja varmasti makuisenkin viinilistan hiukan tuntemattomampien viinitalojen tuotteista. Entiset kaupungin lastenneuvolan tilat ovat saaneet uuden sisustuksen, joten monet äidit varmaan käyvät ihmettelemässä missä he oikein lapsiaan käyttivätkään.

Saaristolaismarkkinat

2011-04-17T13:39:00.000-07:00

Turussa järjestettiin perinteiset silakkamarkkinat 15 - 17.4.2011. Joku huomautti mulle 15.5. että silakkamarkkinat pidetään syksyisin ja nyt nimenä pitää käyttää "saaristolaismarkkinat". Vaihdoin otsakkeen ja kiitän huomauttajaa. Mukana olivat perinteiset kalastajat ja yrittäjät. Uusina kauppiaina nähtiin tällä kertaa myös italialaisia juustokauppiaita sekä hollantilaisia makkaratuotteita. Itse söin vaimoni kanssa taas kerran perinteiset voissa paistetut silakat ja täytyy sanoa, että tamperelaiseksi tuotteeksi ne ovat aina yhtä maukkaita. Kyseinen yrittäjä paistaa silakkansa aivan Paavo Nurmen patsaan alapuolella. Epätavallista oli myös todella kesäinen sää. Tavallisesti markkinoiden aikaan tuulee ja vihmoo vettä tai räntää taivaalta.

Hus Lindman

2011-03-21T04:04:00.000-07:00

Turussa avattiin tänään 21.3.2011 taas uusi lounasravintola ihan tuomiokirkon viereen. Pitääköhän Suomessakin paikkansa, että parhaammat kapakit löytyvät kirkon vierestä ? Kävimme avajaispäivänä vaimoni kanssa lounaalla ja ihan mukavalta näytti ja tuntui. Kyseinen tila on aikanaan tehty yksityisasunnoksi mutta talo on jo kauan ollut Åbo Akademin hallussa. Viimeksi se oli tiedekuntahuoneustona mutta nyt renovoitu todella viihtyisäksi ravintolaksi. Ravintoloitsijana toimii Henrik Ulfstedt, joka oli viimeksi töissä Naantali Resort Golf-klubin ravintolassa. Sitä ennen mies on kiertänyt kylpylöissä ja jopa Tukholman Oopperakellarissa, joten kokemusta on. Lounas oli todella maittava, joten toivokaamme, ettei kyseessä ole vain alkukoreutta. Tarjolla oli keittoa, runsas voileipäpöytä ja lämpimänä ruokana porsaan filettä ja haudutettua lohta. Lisukkeina vihanneksia ja kermaperunoita. Kaikki tämä kahvin kera vain 8.70 euroa. Aivan Aurajoen rannassa sijaitseva ravintola on varmasti vieläkin viihtyisämpi kesäaikana. Viinilista on vielä tekeillä mutta jo nyt saa Bollingerin samppanjaa laseittain kohtuuhintaan.
Voit käydä vilkaisemassa viikon lounaat osoitteessa: www.huli.fi

M/S Rudolfina

2010-11-10T03:54:00.000-08:00

Päätimme kokeilla M/S Rudolfinan mainostamaa turvallista rantalounasta. Laiva on turvallisesti kiinnitettynä Aurajoen rantaan eikä lähde lounaan aikana mihinkään tyrskyisille risteilyille. Lounas tuntuu suositulta sillä ravintolamessin melkein jokainen pöytä oli varattu. Yleensä tämä on merkkinä siitä, että ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista.

Keulaosan pikkupöytiä oli vapaana ja mikä estää siirtymästä tänne nauttimaan kahvista ja digestiivistä.

Lounas oli buffet-tyyppinen, jossa alkupaloina oli tarjolla normaalit saaristolaispöydän kalat ja kylmät lihat salaatteineen. Lämpiminä ruokina oli tarjolla kunnon lihafärssiä ja maksakastiketta. Maksa oli todella maukasta eikä yhtään sitkeää mikä voi tapahtua sitä liikaa paistettaessa. Tunnen keittiömestari Markku Kiisken jo entuudestaan ja tiedän hänen jaksavan valmistaa ruokaa rakkaudella. Viime käynnilläni sain maistella siihen aikaan uutuuskalaa, pangasiusta, jonka ominaisuuksia keittiömestari kehuskeli. Siihen aikaan vielä savustettiin lohi Rudolfinan pienessä keittiössä mutta ilmastointivaikeuksien vuoksi siitä on nyt luovuttu. Savustettua lohta on kyllä yhä tarjolla mutta ne tuodaan valmiina laivalle. Buffet-lounas oli monipuolinen ja maksoi vain 8,60 euroa hengeltä.

Kuvassa keittiömestari Markku Kiiski tuoreiden herkullisten raaka-aineiden kera

Tässä tuleva kokkiopiskelija Jenni Flykart esittelee laivan spesialiteettia eli savustettua lohta.

Komppeli

2010-10-13T03:50:00.000-07:00

Mukavan tuntuinen nimi lounasravintolalle. Piti oikein googlettaa, josta kävi ilmi, että Komppeli on makuulaveri, joka on hiukan ylempänä muita. Kyseinen ravintola ei mainosta itseään lehdissä mutta tupa oli silti täynnä kun keskiviikkopäivänä poikkesimme puolen päivän jälkeen lounaalle. Taas tuli mieleen keittiömestareitakin kouluttavan Jori Harasen sanonta "Keep it simple". Sanonta sopi hienosti niin Komppelin sisustukseen kuin ruoka-annoksiinkin. Sisustuksessa ei turhia koristeita löytynyt mutta kaikki tarvittava rekvisiitta oli valmiina palvelemaan asiakkaita. Lounaslistalla oli mureketta, grillileikettä joko suppilovahveroiden tai punaviinikastikkeen ja maustevoin kera. Kalavaihtoehtona oli lohiburgeri. Lisukkeeksi sai valita paistetut-, keitetyt perunat tai muussin. Valitsimme kaikki grillileikkeen muussilla ja ei kestänyt kauaakaan kun saimme eteemme tomaattikeiton mikä lienee paikallinen "amuse bouche". Keitto oli juuri sopivan tulista ja muutenkin oivallisesti maustettua. Seuraavaksi herttaisesti hymyilevä tarjoilijatar toi pöytäämme ison valkoisen salaattikulhon. Salaatti oli normaalia kaalisalaattia mutta rapeudessaan ja tuoreudessaan mieleen painuva.
Grillileike oli porsaan lihaa ja nuijittu tarpeeksi ohueksi, joten mureus oli taattu. Lisukkeena oli pelkästään nappi maustevoita ja vihreitä papuja mikä ainakin minua henkilökohtaisesti miellytti. Olen aina inhonnut erilaisia pavunituja ja kastikkeen pirskottamista, joilla on tarkoitus kai saavuttaa esteettistä näkyvyyttä. Ruoka oli maittavaa ja rakkaudella tehtyä. Näin jälkikäteen tulee mieleen, että muutama patonkin pala olisi ollut paikallaan kauniissa korissa.
Ravintola Komppeli on toimiut toispuol jokkee Martinsillan kupeessa jo vuodesta 1983. Nykyiset omistajat Antti Lavonen ja Jose Salminen ovat olleet vastuussa parisen vuotta. Toivomme heille onnea ja menestystä.

Kuvassa vasemmalla oleva Antti ei hymystä päätellen ole tosissaan lävistämässä kumppaninsa Josen kaulaa.

Navetta

2010-09-15T05:24:00.000-07:00

Kuvassa vanhan pihapiirin idylliä
Tallikabinetin kodikkutta
Vanhan kassakoneen kilinä on vaihtunut muovikortin raksutukseen
Irma Kinnunen ja Kimmo Lammi, joiden takana häämöttää vanha urkuharmoni

Turun Raunistulan kaupunginosa on aikaisemmin ollut hiukan epämääräinen maineeltaan. Sieltä käytiin aikoinaan hakemassa pimeää pulloa ja maksullista lempeä. Nykyisin tämä puutaloyhdyskunta on noussut uuteen kukoistukseen. On yllättävä huomata miten vanha maalaismiljöö on säilynyt ihan lähellä Turun keskustaa. Museovirasto on ottanut suojelukohteiksi monet vanhat rakennukset, joista hyvänä esimerkkinä on Konsan kartano. Päärakennus valmistui v. 1880 ja kartano kuului tuohon aikaan Maarian pitäjään. Valtio peri kartanon tilukset v. 1986 ja v. 1994 Ulla Oksanen osti rakennukset, joihin perusti Turun Luontaishoitolan. Hoitola toimii yhä vilkkaasti ja siellä annetaan n. 30 erilaista luontaishoitoa. Rakennuksia kunnostaa ja ylläpitää Konsan perinne-ja kulttuuriyhdistys, jonka aktiivitoiminnasta voit lukea osoitteesta: http://www.konsankartano.net/

Kartanon Navetta on jo kauan toiminut kahvilana ja kokousten pitopaikkana. Noin puoli vuotta sitten sen haltijoiksi tulivat Irma Kinnunen ja Kimmo Lammi. Kävimme testaamassa heidän buffet-lounaansa ja hyväksi havaitsimme. Sekä Irmalla että Kimmolla on vankka ravintolakokemus. Irma hoiti ennen Turun Kaupunginteatterin kahviota ja Kimmo toimi Naantalin seurahuoneella. Kaikesta huomaa, että Navetta on nyt hyvissä käsissä. Ympäristö on säilytetty kodikkaana ja rauhallisena ruokapaikkana. Vaikka paikka sijaitsee hiukan syrjässä on asiakkaita riittänyt. Kaupungin bussit 14 ja 15 pysähtyvät oven eteen ja monet yhdistykset ovat jo huomanneet Navetan kokoustilat. Maakunnista tullaan jopa omilla linja-autoilla Navettaan koska auton voi pysäköidä melkein oven eteen.

Päivittäin on tarjolla joko keittolounasta hintaan 6,50 euroa tai sitten koko buffet pari euroa kalliimmalla hinnalla. Tällä kertaa nautimme maittavan vihanneskeiton lisäksi tuoreen salaattipöydän. Pääruuaksi oli tarjolla juustoista uunimakkaraa ja Lindströmin pihvejä. Lisukkeena valitsimme paistetut perunat. On mukava havaita, että ruoka oli rakkaudella tehtyä. Monesti saa liian kuivaksi käristettyä lenkkiä tai palaneita perunoita mutta nyt ei moitteelle ollut sijaa. Toivottavasti isäntäpari jaksaa pitää tasoa yllä. Kävimme myös Tallin puolella, joka on viihtyisä n. 20 hengelle sopiva kabinetti. Alkoholilupa on parhaillaan vetämässä ja kun se saadaan tulee Tallista oiva paikka missä voidaan tavata viininmaistelun merkeissä.
Suosittelemme lämpimästi paikan päällä lounastamista tai vaikka kupillista hyvää kahvia. Lisätietoa osoitteesta www.kahvilanavetta.fi

Tintå

2010-07-29T22:03:00.000-07:00

Kuvissa Lena Modig ja mukavan lukuinen viinilista.

Tinto på svenska on mielestäni ihan mukava nimi uudelle viinibaarille, joka hiljattain ja melko hiljaisesti avasi ovensa Turun Aurajoen rantaan aivan ravintola Blankon ja Aurasillan kupeeseen. Paikka on mitä mainioin ainakin näin kesäaikaan. Siinä kun rantaboulevardin terassilla istuu ei paljon kaipaile Pariisiin. Aurajoki korvaa hyvinkin Seinen vaikkei siinä proomuliikennettä olekaan ja ohikulkevat turistit ovat yhtä jännittävää bongaamista kuin Euroopan metropoleissa.

Kun terassilta siirtyy sisätiloihin, ranskalaisen bistron tunnelma vain kasvaa. Se johtuu etupäässä isolle mustalle taululle liidulla käsin kirjoitetusta viinilistasta ja pöytäliinattomista tukevista puupöydistä, jonka pinnalle ovat piirtyneet useammankin tuopin jäljet. Henkilökunta on kokenutta ja Turun ravintolaelämää laajemminkin kolunneet ammattilaiset. Ravintolapäällikkönä toimii Blankon Jaana Vuorenpää, joka on ollut vaikuttamassa niin monessa Turun yöelämän paikassa (Giggling Marlin y.m.) että ihan hirvittää. Nykyisin Jaanan titteli on kai ravintolaryhmän johtaja. Viinimestarina toimii mukava Lena Modig, joka nimensä mukaisesti hyppäsi rohkeasti uuden viinibaarin hoitajaksi. Lena on myös toiminut Turun eri ravintoloissa (Hermanni ja Koulu) ja opettaja Anu Elomaan tiukan viinimestarikurssin käyneenä omaa vankat tiedot viinimaailmasta. Lenan äidinkieli on ruotsi, joten hän on ollut ehkä vaikuttamassa ravintolansa mukavaan nimeen. Kielitieteellisesti voitaisiin huomauttaa, että tiskin kyltissä samppanja on kirjoitettu hienostuneemmin shamppanjaksi mikä ei taida olla nykykielessä suositeltava tapa.

Ruokapuolta edustavat täytetyt voileivät ja pitsan palat. En ole vielä perehtynyt tarkemmin ruokatarjontaan. Tintålla on erillinen oma keittiö, joten Blankon menuta ei ainakaan sellaisenaan ole tarkoitus toteuttaa. Pieneen nälkään tilasin pizza-palan, joka oli todella maukas. Sitä ei oltu mikrossa lämmitetty vaan "salamanterin" hehkussa mikä teki pohjastakin miellyttävän rapean. Viiniksi nautin alsacelaista, joka typen alla viiniautomaatissa ainakin oli säilyttänyt hyvin tuoreutensa. Automaatti oli säädetty annostelemaan 16 cl mutta jos asiakas haluaa niin 12 cl pitää erikseen pyytää.
Turku tuntuu olevan viinillinen kaupunki kun täällä nykyisin toimii 3 viineihin erikoistunutta ravintolaa: Viinille-baari, ravintola Koulun Viinitupa ja nyt Tintå.
Tervetuloa tutustumaan.

P.S. Havaitsin yllättäen Tintåsta torille kävellessäni, että Aurakatu 3 on perusteilla Fromage Gourmand kauppa. Uteliaana kurkkasin sisään ja kuulin, että liike avataan noin elokuun puolessa välissä ja tarkoituksena on myöhemmin lisätä tarjoukseen ranskalaiset viinit. Myyntiin saadaan ranskalaisia juustoja ja makkaroita Lyonin seudulta. Odotan kiihkeänä koska heidän kotisivunsa osoitteessa: www.fromage-gourmand.fi alkavat toimimaan.

Kauppa avattiin ja käväisin ostamassa 25 euron avajaistarjouksen, joka oli todella hintansa väärtti. Ilmasto ei eka päivänä toiminut mutta omistaja Olga Hirvirinne jaksoi silti urheasti palvella asiakkaitaan.

Enkeliravintola

2010-07-20T04:01:00.000-07:00

Turun Enkeliravintola toimii v. 1880 rakennetussa puutalossa. Kari ja Mimi Grönblom pitivät talossa taidenäyttelyitä ja perustivat näyttelytilojen yhteyteen pienen kahvilan v. 1992. Vuonna 1994 oli näyttelyn nimenä "Enkelin suudelma" ja se antoi varsinaisen sysäyksen laajentaa kahvio ravintolaksi. Näin syntyi Enkeliravintola, joka sisustukseltaan on eräs Turun erikoisemmista. Enkeleitä on joka puolella ja vaihtuvat taidenäyttelyt pitävät huolta myös henkisestä ravinnosta. Olen tehnyt useamman haastattelun kaupunkilehti Aamusetiin ja yleensä haasateltavat kutsuttiin lounaalle Enkeliravintolaan, joka silloin jo oli siirtynyt nuoremman sukupolven haltuun. Tällöin ranintolaa pitivät Erkki Rantala ja Timo Rantalaiho. Päätin pitkästä aikaa käydä poikia tervehtimässä mutta yllätyksekseni ravintolassa olikin tapahtunut sukupuolen muutos. Pitokokki Maija Laine oli ottanut ravintolan haltuunsa ja nyt keittiössä hääri Katja Nurmio

ja salin puolella Ritva Lappalainen. Mikään ei onneksi ollut muuttunut. Ympäristö oli yhtä inspiroiva ja tavallinen arkilounaskin tarjoiltiin juhlallisesti pöytiin.
Tarjoiltu salaatti oli tuoreen rapeaa ja juuri sopivasti öljykastikkeella höystettyä.
Tilasin lounasvalikoimasta kunnon pannupihvin mummonmuusilla. Lisukkeena oli raikasta puolukkahilloa ja maustekurkkua. Kunnon ison pannupihvin sijasta oli lautaselle asetettu 2 pienempää mutta maku oli paistettuine sipuleineen todella maukas.

Suolan käytöstä voidaan aina olla eri mieltä mutta sitä saa aina purkista lisää mutta vaikeampi sitä on saada valmiista ruoasta pois. Toivottavasti reilu suolan käyttö viestittää rakastuneesta kokista. Itse join jäävettä mutta maistoin seuralaiseni lasista Vicarage Lane talon uusseelantilaista Pinot Noiria, joka juhlisti pannupihvin arkista makua. Kahvit kuuluivat lounaan hintaan (11 euroa), joka mielestäni oli hyvinkin kohtuullinen ruoan laatuun ja määrään nähden.
Jos haluatte katsastaa ravintolan kotisivut niin sieltä löytyvät niin menut kuin viinilistakin. Osoite on: www.enkeliravintola.fi Onnea ja menestystä uudelle naisenergialle.

Pikku-Pukki

2010-07-02T05:11:00.000-07:00

Pikku-Pukin ravintola tuo nostalgisia mielikuvia kaukaisesta nuoruudestani. Siellä tuli vietettyä ylioppilaaksi tulon juhlaa vuonna 1955 ja koska se oli niin miellyttävä paikka osallistuin myös vuoden 1956 juhlallisuuksiin lähinnä soutamalla halukkaita mantereeltä saareen. Ylioppilaat kuljetettiin isolla moottoriveneellä Aurajoen rannasta mutta Pikku-Pukin laiturilta ei ole kuin lyhyt venematka mantereelle, josta laivakelloa kilisyttämällä sai virallisen kyydin saarelle.

Kaikki tämä tapahtui senaikaisissa ravintolatiloissa, jotka nykyään on myyty yksityisomistukseen. Nykyisin Pikku-Pukin ravintolalla ymmärretään entisen Airisto Segellsälskapetin (ASS) pitsihuvilaa, joka rakennettiin jo vuonna 1889. Huvila oli kauan tyhjillään kunnes Rosita Oy:n pariskunta hankki sen itselleen vuonna 1995. Siellä on järjestetty pelkästään yksityisluontoisia tilaisuuksia mutta vihdoin tänä vuonna ravintola on auki yleisölle heinäkuun alusta puoleenväliin elokuuta klo 12 - 18.

Ajoimme autolla Ruissalon rantaan Pikku-Pukkia vastapäätä ja soitimme veneen hakemaan meitä niinkuin joskus ennenkin. Laivakellon korvasi nyt kännykkä.
Nykyinen venekään ei ollut enää puinen kalastajapuksuttaja vaan moderni alumiininen Buster voimakkaalla Evindrude perämoottorilla. Ravintolapäällikkö Taina Salmi otti meidät saarella vastaan ja esitteli mielellään talon historiaa ja ympäristöä. Avajaispäivänä oli kuulemma ollut jo muutamia ryhmiäkin mutta näin toisena päivänä ei meidän lisäksi yhtään asiakasta ollut vielä (klo 12 mennessä) tullut paikalle. Tarjolla oli ainoastaan lohisoppaa ja mittavan tuntuinen kahvipöytä erilaisine leivonnaisineen. Viiniäkin oli saatavilla vain punaista ja valkoista mutta kumpikin niistä on isäntäpariskunnan itse maahantuomaa suoraan Bordeauxista. Valkoinen oli Chateau Cazebonne 2006 Gravesin alueelta ja punainen Chateau de Lisennes vuodelta 2004.
Ihan miellyttäviä viinejä kumpikin hintaan 5 euroa/lasi. Vahinko, että lohisopan lohi ei ollut tarpeeksi tuoreen tuntuista ja vaikutti selvästi makuun. Toivottavasti yhteistyö Turku Touringin kanssa poikii saarelle kotimaisia ja ulkolaisia turisteja mutta vaikka ympäristö onkin erittäin vaikuttava niin kyllä ravintolan tarjouksiin pitää myös kiinnittää enemmän huomiota. Oppia voisi käydä ottamassa vaikka naapurissa mantereen puolella olevasta Pursiseuran ravintolasta.

TPS

2010-06-28T05:55:00.000-07:00

Turussa on ainakin kolme tepsiä: Palloseura, Pulloseura ja Pursiseura. Tänään (28.6.2010)oli niin kaunis päivä, että päätimme käydä nauttimassa lounasta Turun Pursiseuran perinteisessä ravintolassa. Ravintolassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Isä Vainio päätti siirtyä 18 vuoden "purjehduksen" jälkeen eläkkeelle ja vastuu siirtyi pojalle Mikko Vainiolle ja yhtiökumppani Marko Olkkoselle.Kuvassa omistajat tuntuvat olevan tyytyväisiä alkaneeseen kauteen. Mikko poseeraa vasemmalla puolen.
Puitteet ovat hienon merihenkiset niinkuin asiaan kuuluu. Itse en ole innokas purjehtija tai muutenkaan merenkävijä mutta voin kuvitella miten mukavalta tuntuu pitkän purjehduksen jälkeen tulla takaisin kotisatamaan ja valmiiseen pöytään.

Lounaaseen kuuluu salaattipöytä, joka oli tavallista mielenkiintoisempi valikoimaltaan. Kaikki oli ensiluokkaisen raikasta ja hyvää. Ehkä kaipaamaan jäi uusia perunoita, joita varmasti olisi tilaamalla saanutkin pöytään. Itse valitsin lämpimäksi ruoaksi paistettua karitsan maksaa, jota harvemmin ravintolassa saa. Maksa oli tehty hiukan venetsialaiseen tapaan sipulin kera. Kastike oli tummaa ja peitti ehkä hiukan maksan hienoa makua alleen. Olisin itse ehkä paistanut maksaa hiukan lyhemmän aikaa, jolloin se olsi jäänyt mehevämmäksi mutta maku oli silti erinomaista. Itse tehty mummon muussi oli todella hyvää sekä silakkapihvien että maksan kanssa. Muut kehuivat silakkapihvejä hyviksi ja mikäpä ne saisi pilalle kun kala on tuoretta ja paisto tapahtuu voilla.

Viinit tilataan Wennercolta, jonka valikoima on tarpeeksi laaja tyydyttämään vaativankin maun. Kalan kanssa sopi hyvin talon suosittelema italialaisen Pasqua talon valmistama kuiva Chardonnay. Jos kiinnostaa niin ravintolalla on hyvät kotisivut, joissa voi vierailla kuolaamassa erilaisten menuehdotusten ja suppean mutta toimivan viinilistan parissa. Osoite on: http://www.turunpursiseuranravintola.com/index.htm

Vaakahuone

2010-06-18T04:49:00.000-07:00

Pentti-Oskari Kangas on ideoiden ja perinteiden haltija. Hänen Ukko-Pekkansa on jo vuosia höyrynyt Turun Ja Naantalin väliä, Vaakahuone on joka kesä tarjonut ilmaisia jazz-konsertteja ja edullisia muitakin maallisia nautintoja. Perämiehenä on monta vuotta toiminut menestyksellisesti Petri Hollmen, jonka muutkin perheenjäsenet ovat osallistuneet sekä Vaakahuoneen että Rymättylän Herrankukkaron luotsaamiseen. Yllättäen Petri Hollmen ilmoitti itsenäistyvänsä ja perustavansa oman yrityksen ravintola-alan asiantuntijatehtävissä. Vaakahuone ei enää olekaan kaiket päivät auki vaan arkipäivisin se avataan vasta illan suussa. Onko mikään enää ennallaan ?

Ainakin tänään (18.6.2010)aukaistiin traditionaalinen neitsytperuna ja silli tarjous Vaakahuoneella Aurajoen rannassa. Tätä oli edeltänyt kunnon tempaus Röölän satamassa missä Boy-silliä ja uutta perunaa sai nauttia ilmaiseksi mahan täydeltä. Vaakahuoneella silliä ja uutta perunaa sai mahan täydeltä hintaan 6,90. Mukava todeta, että aikanaan toimittaja Markku Haapion ja Visa Nurmen ideoimat neitsytperunafestivaalit ovat jo saaneet perinteisen luonteen. Sillejä oli eri sorttia toinen toistaan maukkaampia. Uudet perunat olivat ihmeen suuria ja valitettavasti hiukan liikaa kiehuneita ja jauhoisia. Kunnon annoksen kruunasi huurteinen akvaviitti ja Auran olut. Siinä syödessämme päästi höyrylaiva Ukko-Pekka mahtavan höyryvihellyksenja suuntasi kohti Muumimaailmaa. Kunhan kesä edistyy saamme varmaan taas perinteisesti kuulla venäläistä dixie-landia ja Ted Cursonin trumpettia. Mieshän kuuluu jo perinteisiin ja soittaa mieluiten trumpettiaan isossa Herrankukkaron naisten saunassa mutta poikkeaa myös rehevällä olemuksellaan Vaakahuoneen illatsuissa.

Lahden Roux

2010-06-07T07:50:00.000-07:00

On testattu näitä turkulaisia ravintoloita joten jo oli aika pistäytyä muuallakin. Olimme vaimoni kanssa menossa Kangasniemelle 70-vuotispäiville mutta päätimme yöpyä matkan varrella synnyinkaupungissani Lahdessa. Ilma oli komia ja Lahti näytti parhaimmat kasvonsa. Kävelyretkemme varrelta löytyi ravintola Roux, jonka nimi heti toi mieleen ranskalaisen bouillabaissen kera tarjottavan valkosipulilta maistuvan majoneesilisukkeen. Ravintola oli vielä päiväsaikaan kiinni mutta siinä tutkiessani ikkunaan ripustettua menuta näkyi ikkunassa iloiset tutun näköiset Päivi Parkkolan kasvot. Teimme Päivin kanssa treffit illaksi ja siihen mennessä oli joukkoon liittynyt jo tuttavapariskunta Turusta, jotka myös ovat entisiä lahtelaisia.
Aloitimme päivällisemme n. klo 18 ja siihen aikaan ei vielä ravintolassa ollut montakaan ihmistä, joten Päivillä oli aikaa esitellä erilaiset menu vaihtoehdot ja suositella niihin sopivat viinit.
Otimme alkudrinkiksi blondisamppanjaa eli Blondel talon Prestige Cuvéetä ja tilasimme kaikki menusuositus nr 3:n

Maalaissalaattia:
Hanhenrintaa, jokirapuja, viiriäisenmunia, varhaisperunaa,
neulapapuja, retiisiä, sokeriherneitä, balsamicovinaigrette

Laavakivigrillattua vasikan entrecôtea etanavoin kera, tomaatilla ja paprikalla maustettua tagliatellea, parmesaanijuustodressing. Tämän kanssa nautimme mukavan kevyttä Grumello-tarhalta Nebbiolo-rypäleistä valmistettua valtellinalaista viiniä, Sassorosso 2006, Nino Negri, Valtellina Superiore

Jälkiruoaksi tuotiin vanhanajan vaniljajäätelöä
ja tuoreita mansikoita, jonka kanssa sopi mainiosti itävaltalainen Nittnaus-talon Beerenauslese, joka on tehty Zweigelt ja Pinot Noir rypäleistä.

Kiitämme Päiviä miellyttävästä ja asiantuntevasta palvelusta. Turhaan ei hänelle ole myönnetty tämän vuoden asiakaspalvelun Pro-patsasta. Jos käytte Lahdessa niin poiketkaa ravintolaan tai jos haluatte nauttia virtuaalisesti heidän antimistaan niin ne löytyvät nettisivuilta www.roux.fi

Indian Curry House

2010-05-28T04:12:00.000-07:00

Ohitseni ajoi kaupungilla auto, jonka kyljessä oli intialaisen ravintolan mainos. Luulin, että Turkuun on nyt perustettu toinenkin intialainen ravintola Indiman lisäksi ja googlettamalla löysin sivut: www.indiancurryhouse.fi Päätin mennä pienen iskuryhmän kanssa testaamaan tulokas. Tulokas oli tullut Turun katukuvaan jo n. vuosi sitten mutta koska en useasti käy Puutarhakadulla on se jäänyt minulta huomaamatta. Menimme ravintolaan lounasaikaan (klo 11-15) 28.5.2010. Tänään oli lounaalla vaihtoehtoisesti kanaa, lammasta ja kalaa. Tilasin itse currykanaa ja muut tilasivat lammasta sopivan tulisena. Alkuun kuuluu salaattipöytä ja tänään oli tarjolla myös maukasta vihanneskeittoa. Ravintola hankkii viinioikeudet vasta ensi vuonna joten tyydyimme jääveteen. Lounas oli todella hintansa (7,50 euroa) väärtti ja juuri sopivan tulista mikä intialaisten mielestä mahtaa olla mautonta. Annos tuodaan siististi lokeroidulta metallilautaselta, jossa lisukkeina jogurttikastiketta, linssimuhennosta sekä riisiä. Kahvikin kuuluu samaan hintaan mutta mieleni teki mangolassia, joka toimi mukavasti jälkiruokana.

Haastattelimme ravintoloitsija Hemant Banaulikerin taustaa ja miksi mies on aikanaan rantautunut Suomeen. Hän kertoi tavallisen tarinan miten ensin oli parikin kertaa viettänyt aikaansa turistiviisumin turvin ja sitten kuvioon oli tullut suomalainen vaimo ja niin tämä Goasta kotoisin oleva entinen taksiyrittäjä kiinnittyi Turkuun ravintolanpitäjäksi. Ravintola on oikea perheyritys, jossa apuna hääräävät sivutoimisina työntekijöinä vaimo ja muutkin perheenjäsenet. Ravintola on melko pieni mutta sieltä saa tilattua annokset myös mukaan kotiin vietäviksi. Meillekin pakattiin muutama iso naan-leipä evääksi.

Ruokalistan mukaan pieni keittiö pystyy loihtimaan toinen toistaan eksoottisempia annoksia, joita täytyy käydä joku ilta kokeilemassa. Lounaan puhtaat ja selkeät vaikka mausteiset maut houkuttelevat perehtymään syvemmälle intialaisen keittiön salaisuuksiin.

Samppalinna

2010-05-14T11:47:00.000-07:00

Perinteinen Samppalinna on taas avannut ovensa lounasvieraille. On hienoa, että Turulla on tällaisia kesäravintoloita, joihin sopii turistitkin viedä nurkkapatriootin ylpeydellä. Samppalinna on ollut minulle henkilökohtaisesti tuttu paikka jo lapsuudestani saakka. Perheystävämme Alma Nyström oli aikanaan ravintolan omistajana ja hänen Putte poikansa kanssa leikimme hurjia inkkarileikkejä orkesterilavan alla. Putten hurjat leikit päättyivät myöhemmin onnettomasti. Muutettuaan Helsinkiin tämä hurja kaveri jatkoi leikkejään korkeiden rakennusten katoilla, josta hän kohtalokkaasti kerran horjahti ja kuoli pois liian nuorena. Myöhemmin vietin täysikasvuiseksi (21 v.) tuloani Samppalinnassa ja sain ystävältäni Tapani Lyyltä lahjaksi pinon ravintolan tuhkakuppeja. Rikos on jo varmaan vanhentunut koska yhtään tuhkakuppiakaan ei ole enää jäljellä. Menin sitten vuonna 1958 naimisiin Uudessakaupungissa mistä teimme vaimoni kanssa häämatkan Turkuun. Hääpäivän ilta meni Ravintola Itämeren tanssilattialla mutta hääpäivän lounaan söimme Samppalinnassa. Myös kokkikurssini päättymistä juhlimme vaimoni kanssa Samppalinnan salissa.
Turun Osuuskauppa omistaa Teinin lisäksi tämän H.C. Rettigin vuonna 1865 rakennuttaman ravintolapaviljongin. Sen on suunnitellut kaupunginarkkitehti C.J. von Heideken. En tiedä mitä sukua hän oli synnytyslaitos Heidekenin ylilääkärille mutta molemmat ovat jättäneet jälkensä turkulaisuuteen. Samppalinnaa kutsuttiin Rettigin johdosta Rettikaksi ja mukavaa kun siellä nykyisin tarjotaan Rettikan kesäbuffetia hintaan 11,90 euroa. Seurueeni nautti buffetin lisäksi karitsanpaistia, jolle ei kertynyt enempää hintaa kuin 2 euroa eli buffetin ja tämän lämminruokayhdistelmän yhteíshinta oli vain 13,90 euroa.
Viinilistakin oli ihan mielenkiintoinen mutta henkilökunnan (töissä ainoastaan salin puolella Elina ja keittiössä Ville) viinitietämys olematonta. Parannusta on kuulemma odotettavissa kun lähiaikoina tullaan heille järjestämään talon puolesta viinien briifausta.
Toivottavasti TOK satsaa Samppalinnaan lisää henkilökuntaa, sillä oli hämmästyttävää katsella miten näin iso ravintola pyöri lounasaikaan kahden hengen voimin. Ei käynyt kateeksi Elinan työmäärää kun joutui ravintolasalin lisäksi huolehtimaan myös terassilla kauniista kesäpäivästä ja talon antimista nauttivista asiakkaista. Toivon Elinalle ja Villelle lisää apuvoimia sillä tällainen 140 vuotta kestänyt ravintolatoiminta ei saa kaatua henkilökunnan puutteeseen.

Piccola Cantina

2010-04-27T22:12:00.000-07:00

Sergio´s ravintola on avannut uuden huoneen vuonna 1787 valmistuneessa puutalossa Aurajoen rannalla. Oikeastaan tämä Piccola Cantina on kahdessa kerroksessa aivan ravintolan vieressä. Alhaalla on pieni kahvilatila ja myyntitiski, josta saa mukaansa kotitekoista jäätelöä ja erilaisia suklaaherkkuja. Portaat johtavat yläkertaan, jossa kodikkaassa takkahuoneessa tarjoillaan lounasta klo 11- 14 välisenä aikana. Yleensä lounasvalikoimassa on pari pastaa ja salaatti valittavana. Tällä kertaa valitsimme spagettia ragu-kastikkeella ja fusillit lohikastikkeella. Kumpikin annos tuli keittiöstä kuumana ja al dente kypsyydellä. Maku oli herkullisen täyteläinen. Viininä nautimme Valpolicellaa ja jälkiruoaksi nauttimamme talon jäätelöannoksen kera Marsalaa ja Zibibboa. Jälkimmäinen on rypälelaatu, joka paremmin tunnetaan nimellä Moscato di Pantelleria. Kumpikin sopi mainiosti jäätelöannoksen kera, jossa isännän valinnan mukaan oli sekoitettuna vadelma ja mansikkajäätelöä. Ravintolan omistavat 3 kaverusta, jotka tuovat itse maahan erilaisia herkkuja ja viinejä suoraan Italiasta.

Le Soleil

2010-04-13T01:05:00.000-07:00

Naantalin kylpylä avasi uuden ravintolan nimeltään Le Soleil. Viitannee Naantalin kuuluisaan aurinkoon. Päätimme mennä tutustumaan tähän tulokkaaseen ja marssimme määrätietoisesti kylttien johdattamana paikalle. Sali oli kovin hiljainen ja joku kiireinen henkilökuntaan kuuluva ilmoitti ravintolan olevan kiinni ja lounasta tarjoiltavan viereisessä buffet-ravintolassa. Menimme tarkistamaan buffet-puolen, josta saimme tietää, että kyllä à la carte puoli toimii myös uudessa ravintolassa näin päiväsaikaan. Ei muuta kuin takaisin vaikka väkisin ja niin olimme ainoa seurue koko isossa ravintolassa ja pöytämme sijaitsi upealla merinäköalapaikalla.
Kahden ruokalajin lounas maksoi 22 euroa ja annokset oli suoraan valittu ravintolan menu-listasta. Vaimo tilasi alkuruoaksi mozzarella-rucola salaatin, jota kehui hyväksi. Itse otin lohipastrami-annoksen, joka tuotiin jäähdytetyllä laavakivellä. Ihan kiva keksintö kun on tottunut joskus saamaan kuuman pihvin vastaavasti tarjottuna. Lohi oli maukasta ja wasabi-kastike ei liialla väkevyydellä sen makua peittänyt. Mukana oli myös kivoja pieniä hapanleiläkrutongeja ja mätiä. Talon oma leipä oli tuoretta ja maukasta.Kivana dippinä oli pöydässä myös laakealla maljalla oliiviöljyä ja balsamicoa, johon sai topattua leipää alkupaloiksi
Pääruokana valitsi vaimo paistetun siian vihannespedillä lisukkeina kukkakaali-currypyree ja kasvisragu. Itse innostuin ankanrinnoista, jotka olivat taitavasti kypsytetty ja maultaan loistavia. Lisukkeena kurpitsapyreetä. Vaimoni piti kovin Alsacen Schoffitin viinitalon Gewürztraminerista (Lieu-Dit Harth 2006), joka tuoksui mahtavasti ja oli kullankeltaista väriltään. Lasillinen (12 cl) maksoi 6,24 euroa, jonka rinnalla jäävedestä laskutettava 2,50 euroa tuntui kohtuuttomalta.
Tarjoilu pelasi loistavasti mutta sitä on vaikea arvostella koska olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Kokkipojat (kuvassa vasemmalla Timo Riikonen vierellään Jarno Saarinen)suostuivat kuitenkin tulemaan esiin koloistaan ja heidän vuokseen toivomme ravintolalle lisää asiakkaita myös lounas- ja illallisaikojen ulkopuolella.

Wanhan Paronin Kellari

2010-03-08T06:13:00.000-08:00

Turussa avattiin 8.3.2010 uusi ravintola nimeltään Wanhan Paronin Kellari. Kävimme tutustumassa paikkaan heti lounasaikaan. Tilat olivat mahtavat mutta matalat eli varoitus sisäänkäyntiportaikossa on hyvinkin tarpeen. Paljaat puhtaat tiiliseinät ja rustiikkinen kalusto antaa paikalle oivaa tunnelmaa. Keittiö on mukava avokeittiö, jossa keittiömestari Pasi Jämä ja kokki Aleksi Söderström hääräsivät aivan julkisesti. Lounas oli maittava eli 9 euron hinnalla sai kunnon salaatit ja/tai pinaattikeiton eturuuaksi, pääruokana oli kaalikääryleitä ja/tai sianniskaa maukkaalla kermakastikkeella, jälkiruokana makea rahka, jossa maistui valkosuklaamössö. Tämän kera vielä kuppi kahvia. Toivomme hartaasti, että tuohon hintaan tasoa pidettäisiin samanlaisena vielä kauan.
Juomina kuului lounaaseen normaalit maitotuotteet ja kotikalja. Viinin ystäville oli ainoana viininä laseittain saatavissa chileläistä Keskon ja Altian toimittamaa Ronciereä. Viinilista oli muutenkin melko lyhyt mutta toivottavasti se elää asiakaskunnan mukana. Viinilistan ulkopuolelta löytyi 10 vuotista Tawny Portia, josta veloitettiin näppituntumalla 5 euroa/8cl. Paikka tuntui kodikkaalta ja ainakin toistaiseksi henkilökunnalla oli hyvä henki päällä. Voit käydä tutustumassa paikkaan osoitteessa: http://wpk.fi/

Turun Upseerikerho

2010-02-01T05:23:00.000-08:00

Remontin takia oli upseerikerhon ravintola pitkän aikaa Vänrikinkadun aliupseerikerhon tiloissa. Hiljattain se pääsi palaamaan takaisin vanhaan jykevään kivikasarmin kellariin Kaivokadulle. Kasarmi valmistui v. 1870 ja sen nykyiset ravintolatilat ovat tietääkseni olleet aikanaan hevostalleina. Sotilaallisesta luonteestaan huolimatta on ravintolan sisustus viihtyisä vaikka seinät kaikuvat yhä samoin kuin aikanaan kavioiden ja saappaiden äänistä. Entinen rauhallinen baaritila on saanut väistyä modernimman ruokalinjan tieltä. Kun ennen upseerit ja muut asiakkaat nauttivat totejaan baarin pyöreissä pöydissä käy samoissa tiloissa nyt lounasaikaan etupäässä yliopiston väkeä noutamassa päivittäisestä lounasvalikoimasta mieleisensä annoksen. Lounas taitaa olla Turun edullisimpia sillä salaattipöydän kera maksaa lämminruoka vain 5,70 euroa.
Seurueemme valitsi maukkaiden salaattien lisäksi sinihomejuustoista lihapataa, joka todettiin ihan kotiruoan veroiseksi. Valittavana olisi ollut samanhintaiset kasvisruoka tai lämmin makkarakeitto. Juomina maito, piimä tai kotikalja. Emme ihmettele, että lounas on tullut niin suosituksi. Tiloissa järjestetään yhä yksityistilaisuuksia ja catering palvelu ulottuu laajemmallekin.

Henkilökunta pyytää käymään peremmälle.

http://www.turunupseerikerho.fi

Teerenpeli

2009-10-30T23:21:00.001-07:00

Turussa avattiin muutama viikko sitten ravintola Teerenpeli vanhan Hallman-yhtiöiden Konttorin paikalle ihan kauppatorin kulmille ja Börssiä vastapäätä. Konttori ei oikein tuntunut menestyvän hienosta ideastaan huolimatta. Toivokaamme Teerenpelille parempaa tulevaisuutta täällä vaikeassa Turun ravintolaviidakossa.
Uusi ravintola ei ollut paljonkaan muuttanut tilaratkaisuja. Baaritiskin poistaminen ja sijoittaminen uuteen paikkaan oli hieno uudistus. Tilasta tuli heti avarampi ja vaikuttavamman näköinen. Ravintola kuuluu yritysryppääseen, jolla on samantyyppisiä ravintoloita Lahdessa, Tampereella, Helsingissä ja nyt myös Turussa. Ravintolasta saa etupäässä tuotteita omasta panimosta ja tislaamosta. Viiniystävällekin on tarjolla muutama ihan mukava argentiinalainen ja austraalialainen viini laseittain ja kohtuu hintaan. Lisätietoja voit katsoa kotisivuilta osoitteesta: www.teerenpeli.com/ Ruokapuoleen ei ole kovin paljon panostettu. Saatavilla on kuitenkin erilaisia salaatteja ja lämpimiä voileipiä.
Kävimme ravintolassa lounasaikaan, jolloin asiakkaita ei siellä ollut kuin muutama. Baarimestarin mukaan paikka on kuitenkin suosittu varsinkin iltaisin. Ainoana henkilökuntana häärivä baarimestari toimi kokkina, baarimikkona ja tarjoilijana niin joustavasti, että kyselin uteliaisuuttani miehen aikaisempaa työpaikkaa. Se oli ollut Ilkka Joukasen omistama Mallaskukko mikä selittää hyvän koulutuksen.
Itse kokeilin talon omaa Onnenpekka lageria, joka mielestäni oli erittäin maukas ja nautittava. Yllätyksen tuotti myös kokeilemamme talon oman tislaamon tuottama 6 vuotta vanha single malt whisky. Mielestäni se veti hyvin vertoja skottilaisille tuotteille.
Teerenpelistä jäi päiväsaikaan erittäin miellyttävä vaikutelma. Pitää käydä vielä joskus illalla katsomassa mitä peliä ne teeret siellä oikein pitävät.

Cindy

2009-09-02T04:15:00.000-07:00

Cindy mainosti lounastaan, joten pitihän se käydä nauttimassa. Cindy on ravintolalaiva Aurajoen Itäisellä rannalla Samppalinnan alapuolella. Se kuuluu Ilkka Joukasen junailemaan Restile Groupiin, johon lisäksi kuuluvat ravintolat Tomate ja Mallaskukko. Joukanen on kouluttanut itsensä viinimestariksi ja jatkanut opintojaan viinipro kurssilla mikä tietenkin näkyy omaperäisessä viinilistassa. Hän tuo itse maahan muutamia mielenkiintoisia viinejä, joita kannattaa jo sinänsä käydä maistamassa. Ravintola järjestää myös viini-iltoja, joista seuraava on "juustot ja viini" teemalla nyt syyskuussa.
Kävimme lounaalla 2.9. noin puolen päivän maissa. Meidän lisäksemme ei ollut kuin yksi pariskunta toisessa pöydässä. Viikon lounaslistalla oli 3 erihintaista vaihtoehtoa: katkarapusalaatti, siannoisetit tai pippuripihvi. Vaihtoehtona myös alkupala tai jälkiruoka. Itse valitsin graavattua lohta alkuun ja salaatin pääruoaksi. Seuralainen nautti siannoisetit ja jälkiruoan. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat mukavilta. Raaka-aineet tuoreita ja annokset rakkaudella tehtyjä. Salaatti maksoi 9,80 ja noisetit 15,00 euroa.

Ravintolapäällikkönä toimii myös viinimestari Päivi Valkonen, joten asiantuntemusta riittää.

Le Porc Bistro

2009-08-20T05:46:00.000-07:00

Vihdoin on kauan odotettu "sika"-ravintola avattu Martinkadun varrelle. Tätä ovat turkulaiset jo odotelleet keväästä saakka. Avajaisia pitkitti vesivaurio, jonka korjaaminen vie tunnetusti aikaa ja rahaa. Ravintolaa emännöi vät ja isännöivät Tampereella n. 8 vuotta "Hella ja Huone" ravintolaa vetäneet Montgomery ja Sanna Dahl. Tampereen ravintola oli ranskalaistyyppinen ja niin on tämä Turunkin kuten nimestä jo voi päätellä. Ravintola on pieni mutta kodikas. Menu on ruokahalua herättävä ja edullinen hinnoiltaan. Talo tuottaa maahan myös kaikki viininsä, jotka myös seuraavat edullista linjaa. Mikä mainiointa niin menu-listaan on merkattu ruokalajien kohdalla numerot, jotka viittaavat yhteensopiviin viineihin.

Tilasin alkuruoaksi Lyonin salaatin ja pääruokana simpukoita. Molemmat olivat herkullisia mutta hiukan ihmetytti simpukoiden eri koko. Oli isoa ja komeaa mutta myös pikkuriikkisiä ja kuivahtaneita. Simpukat tulevat kuulemma Ruotsista, joten luulisi heidän pystyvän ne standardisoimaan. Vaimoni tilasi pelkästään ankan kinttua eli Confit de canard, jota kehui maukkaaksi. Seurueemme käsitti lisäksi vain yhden muun jäsenen iskuryhmästä. Hän tilasi luomunaudasta tehdyn jauhelihapihvin Steak haché. Pihvi oli kuulemma rakkaudella tehty ja lisukkeet bearnais-kastike ja oikeat ranskalaiset hyvin tehdyt. Viinisuositukset (Cotes du Rhone Village ja Pinot Noir Burgundista) olivat kohdallaan.

Kävimme tänään ravintolan lounaalla koska eräs toimittaja Hesasta halusi tehdä jutun Slow Food-liikkeen sopivuudesta ravintolan pidossa. Lounas on ranskalaiseen tapaan ilmoitettu liitutaululla. Tänään oli tarjouksessa Quiche Lorraine ja vaihtoehtona paahdettua porsaan paistia. Ainakin tilaamani porsas oli hintansa (8,70 euroa) väärti

China & Thai Palace

2009-08-04T05:41:00.000-07:00

Arkkitehti Benito Casagrande on omistautunut säilyttämään Turun vanhoja rakennuksia. Viimeisin valloitus on Kauppiaskadun alapäässä oleva kirjastokorttelin hieno vanha kivirakennus, jonka kellarissa taitaa Turun Puhelimella vieläkin olla piuha poikineen. Nyt rakennusta on renoveerattu pieteetillä ja ensimmäisinä on siihen muuttanut kaksi ravintolaa, Smör ja China & Thai Palace. Smörin sisäänkäynti on rantakadun puolelta ja itämaiseen ravintolaan astutaan Kauppiaskadun puolelta.
Ravintolassa on näytteillä itämaista rekvisiittaa, tauluja ja vaaseja mutta jotenkin ravintolan ilme on vielä hakusessa. Taustan itämainen musakka soi niin hiljaa, ettei se ruokailijoita häiritse. Lounasaikaan ei ravintolassa ollut kovinkaan monta ihmistä mutta kun hinta/laatu suhde tulee tunnetuksi luulisin asiakkaita riittävän.
Mielenkiintoista on yhdistää thaimaalainen ja kiinalainen ruoka vaikka täytyy myöntää, etten niitä vielä toisistaan erota. Ennenkuin lähdette tänne itämaiselle kulinaariselle retkelle niin suosittelen ennakointia ravintolan kotisivuilla osoitteessa: www.chinathai.fi Siellä on selvästi eroteltu kiinalaiset ja thaimaalaiset annokset. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat molemmista maista tuotetut oluet: Singha Thaimaasta ja Quing Dao Kiinasta. Erikoisuutena on myös tarjolla kiinalaista viiniä, Dragon Celesteä. Punainen on tehty Cabernet Sauvignonin ja Cabernet Francin seoksesta, valkoinen Chardonnaystä ja rosé Merlosta.

Lounaaksi on tarjolla buffet, jossa on todella kokeilemisen varaa. Hintaan 8,50 euroa saat kerätä lautasellesi erilaisia itämaisia herkkuja, eri tavoin valmistettua kanaa, nautaa, friteerattuja meren eläviä, vihanneksia. Kaikki nämä sopivan pikantiksi maustettuina. Alkukeitto, salaattipöytä ja riisi kuuluvat tietenkin asiaan ja aterian päättää kupillinen kahvia.

Kodikkuutta luo hyväntuulinen henkilökunta, jonka nimiä en yritäkään muistaa mutta tässä kuvassa heistä on esillä ainakin kaksi.

Daphne

2009-07-31T04:18:00.000-07:00

Voitin seniorien viikkokilpailun golfissa ja palkintona oli lounasseteli Ravintola Daphneen. Käytin palkintoni viemällä myös vaimoni kyseiseen ravintolaan arkipäiväiselle lounaalle. Olin käynyt ennenkin tässä Forum Marinumin yhteydessä sijaitsevassa merihenkisessä ravintolassa. Turkulaiset voivat olla ylpeitä siitä, että historiallinen purjelaiva on saanut näin hienon paikan esitellä sulojaan. Olisi toivottavaa, että laivan historiasta olisi saatavilla jonkinlainen brosyyri useammallakin kielellä turisteja varten. Koska sitä ei ole saatavilla edes suomeksi panen tähän suoran lainauksen Googlesta kaivamastani tekstistä:

"Tämän moottoripurjehtijan suunnitteli insinööri Jarl Lindblom ja se rakennettiin Turun Veneveistämöllä, Ruissalossa vuonna 1935. Daphne oli alun perin kuunari ja takiloitiin ketsiksi vasta 1940-luvun puolivälissä. Kirjailija Göran Schildt osti veneen 1947, ja vei sen Pohjanmeren ja Ranskan jokireittien kautta Välimerelle. Hän julkaisi vuosina 1949–84 kahdeksan Daphnen matkoista kertovaa kirjaa, joiden kautta vene tunnetaan laajalti Euroopassa ja USA:ssa. Se kunnostettiin Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinjalla Loviisan Kuggomissa. Kunnostukseen käytettiin 4500 työtuntia ja korjaus valmistui helmikuussa 2001. Daphnen omistaa Forum Marinum –säätiö".

Ravintola on eräs Turun Osuuskaupan monista yrityksistä ja ruoasta vastaa Hamburger Börsin keittiö. Tänään oli valittavana keittolounas (gulassikeitto) 7,70 euroa. Normaalilounaaksi 9,50 eurolla oli valittavana metsästäjänpihvi tai broilerilasagne. Kaikkiin vaihtoehtoihin kuului lisäksi runsas salaattipöytä ja jälkiruoaksi munkkikahvit. Erikseen saattoi valita myös kalapöydän, joka sekin oli houkuttelevan näköinen. Salaattipöydän antimet olivat kaikki tuoreita ja kastikelisukkeet herkullisia. Otimme kumpikin lämpimänä vaihtoehtona metsästäjän pihvin, jonka kanssa tarjottu sekasienikastike oli todella herkullista. Munkin sijasta otin jälkiruoaksi gulassikeittoa, jossa mielestäni oli aitoa unkarilaista makua. Ruoka oli maukasta kotiruokaa ja hinta hyvinkin kohtuullinen. Siksi varmaan näin sateisena arkipäivänä ravintola alkoi täyttyä jo klo 12 jälkeen.

Talon viininä sai laseittain viittä erilaista Chenetiä, jotka varsinkin asiakasomistajille olivat erittäin edullisia. Viinilistalta löytyy kuitenkin muutamia paljon mielenkiintoisempiakin juomia kuten Chablis les Vieilles Vignes, 100%Savatiano rypäleistä valmistettua kreikkalaista Lac des Rochesia, Bourgogne Pinot Noiria tai Amarone della Valpolicella Classicoa. Valitettavasti lista ei mainitse monistakaan viineistä tuottajaa tai vuosilukua, joten niistä on kyseltävä erikseen. Varsinkin italialainen Amarone hintaan 39,90 jäi kaivelemaan autoilijan mieltä.

Jos kaipaat lisätietoa niin katso: http://www.hamburgerbors.fi/daphne

Smör

2009-07-25T08:38:00.000-07:00

Hassu nimi ravintolalle mutta kun sen omistaa porukka nimeltään Voiveljet Oy niin nimi tulee ymmärrettävämmäksi. Turkuun avattiin heinäkuussa kauan odotettu ravintola vanhaan jokirannan kirjastokortteliin. Kiinteistön omistaa arkkitehti Benito Casagrande ja Matti Nurmi yhtiö. Vanhoja holveja on pieteetillä säilytetty ja saatu näin ravintolalle upeat puitteet. Paavo Nurmen muistoa on kunnioitettu ristimällä kabinetit olympialaisten nimillä missä aikanaan Paavo teki Suomea tunnetuksi.

Poikkesin vaimoni kanssa lounaalle lauantai päivänä mutta lounasta tarjotaan vain arkipäivisin ja niin jouduimme valitsemaan annokset à la carte listasta. Mukava yllätys oli kun meille tarjoili samalta viinimestarikurssilta valmistunut Marjo Heinonen. Päätimme tilata vain alkuruoan ja vaimoni valitsi listalta ankkaterriiniä, perunasalaattia ja karviaishilloa (11,00 euroa).

Itse otin hiillostettua marinoitua lohta, savulohipastramia ja hernepyrettä (9,00 euroa). Juomina talon omaa kaasutettua vettä, Barbera d´Astia ja lahtelaisen pienpanimon vaaleaa lageria.
Olimme todella yllättyneitä ruoan laadusta. Kaikki maut sointuivat hyvin keskenään ja annokset olivat jopa visuaalisesti nautittavia. Tästä innostuneina päätimme vielä tilata yhteisesti jälkiruoka-annoksen "puoli tusinaa suklaata" (9,00 euroa).
Kun sen kanssa vielä nautimme Reciotto di Soavea niin loppukliimaksi oli täydellinen.
Tämän tunnustelun jälkeen on ilo viedä iskuryhmämme elokuun puolella testaamaan omia makuelämyksiään.

Hermanni

2009-07-21T12:30:00.000-07:00

Per-Erik Silverin Hermanni on aina ollut taattua tavaraa. Pärre on aina tilanteen tasalla ja nytkin suosittu lounas tarjoiltiin nimellä Tall Ship Race buffet vaikka laivat eivät vielä olleet edes saapuneet. Söimme vaimoni kanssa kyseisen lounaan, joka 16 euron hintaan oli todella hintansa väärtti.

Kokkina toimi Jukka Arvela, joka on jo kauan ollut Pärren oikeana kätenä. Samana päivänä avattiin myös Unkarin viikko Hermannin viereen ja siinäkin Pärre on mukana Svarte Rudolfin ja Rudolfina-laivojen kipparin Ari Vienosen kanssa. Ostimme myyntikojuista mainioita unkarilaisia tuotteita kuten paprika- ja gulaschitahnaa. Tarjolla oli myös isoja paprikoita, hunajaa, tulista makkaraa ja eri vahvuisia mausteita.

Musiikista huolehti korkeatasoinen dixieland-orkesteri ja myös perinteistä kansanmusiikkia taitava kokoonpano.Suurena miinuksena pidimme kuitenkin sitä, että yleisölle grillattiin suomalaista makkaraa ja juotettiin unkarilaisten viinien sijasta australialaista viiniä.
Tosin kutsuvieraat saivat sentään lasillisen Törleyn kuohuvaa.Ei Hardyn punkku mitään pahaa ole mutta löytyy sitä Unkaristakin hyviä viinejä, jotka paremmin sopisivat Unkarin viikkojen juomaksi.

Villa Rainer

2009-07-19T00:06:00.000-07:00

Kävimme ystäviemme Seppälöiden kanssa maistelemassa vierailevan virtuoosin Markus Aremon keitoksia Paraisten Villa Rainerissa. Villa Rainerin rakennutti N.C. Fabricius v. 1913 kesähuvilakseen. Nykyisin se on hotelli- ja kokousravintolana Juke ja Jaana Mäki-Kullaksen hallussa.
Isäntäväki oli kutsunut vierailemaan hiljattain Chez Dominiquen tiloihin perustetun uuden ravintola Carman omistajan ja keittiömestari Markus Aremon, joka lomallaan tekee kaksi vierailua Skärgårdssmak-ravintoloihin ja seuraava vierailu suuntautuu Kylmäpihlajan majakalle 10-11.8.2009.
Kuvassa Markus Aremo ja isäntäväki silminnähden tyytyväisinä. Markuksen tahraantuneesta työvaatteesta kommentoi kollega Aki Wahlmann, sen olevan tyypillinen Michelin tähditetyille kokeille.

Tässä Markuksen tarjoamat vaihtoehdot:

Alussa tarjoiltiin ruokahalun herättäjänä kylmää bataattikeittoa, hummeria ja limevaahtoa

Savustettuja katkarapuja, punajuurta ja piparjuuri creme fraichea
tai
Vasikanrintaa, hernepyreetä ja basilikaa
* * *
Juustolla ja tomaatilla gratinoitua haukimureketta
paahdettua valkosipulikastiketta
tai
Helmikananrintaa, kanttarelleja ja jawapippurikastiketta
* * *
Valkosuklaakreemiä, mansikoita ja sitruunaruohosorbettia
tai
Mustikkapaistos, vaniljajäätelöä ja lakritsisiirappia

Itse valitsin molemmat rinnat ja mustikkapaistoksen. Ei moitteen sanaa vaikka lysti maksoi 49 euroa. Viineinä toimivat hyvin Sancerre les Baronnes 2007, Henri Bourgeois sekä Ch. d´Agassac 2004, AC Haut-Medoc. Villa Raineriin voi käydä tutustumassa arki-iltaisin ja sunnuntailounaalla. Tarkempia tietoja osoitteesta www.villaraineri.fi

Siinä ruokaillessa ehti jo aurinkokin mennä nukkumaan.

Pito-Kaarina

2009-07-03T04:26:00.000-07:00

Helena ja Kimmo Heinonen ovat ravintola-alan voimakaksikko. Kimmo on opiskellut keittiömestaritutkinnon lisäksi fine-diningiä mm. Aki Wahlmannin koulutuksessa ja Helena on käynyt Anu Elomaan kovan viinimestarikoulutuksen jälkeen vielä alan jatko-opintoja. Nyt heillä on useampikin kauha sopassa eli Lounasravintola Pito-Kaarina on auki joka arkipäivä klo 10.30 - 14.00. Kun päivätyön ovet sulkeutuvat alkavat erilaiset juhlatilaisuudet joko hotelli Parkissa tai missä tahansa alan ammattilaisia tarvitaan. Seuraava suurempi koitos on Turkuun tulevat suuret purjealukset eli Tall Ship Race, jotka tuovat tullessaan nälkäisiä turistilaumoja. Pito-Kaarina vastaanottaa vieraat tarjoamalla suomalaista kotiruokaa vaihtoehtona pikaravintoloiden teollisille annoksille.
Uusiutunut iskuryhmä (6 iskijää) vieraili heinäkuun sateisena päivänä Kaarinan lounasravintolassa. Ravintolarakennus muistuttaa kesäasunnon katettua pyöreää terassia hyvinhoidettujen istutusten ympäröimänä. Kaarinan keskustan esteettisyydestä voidaan olla montaa eri mieltä mutta meidän mielestämme lounasravintola on keidas tässä urbaanissa ympäristössä. Klo 13 aikaan ravintola oli melko täynnä lounastelijoita, jotka näyttivät koostuvan työläisistä, yksinäisistä eläkeläisistä ja oli siellä pari virkavallankin edustajaa mukana. Keittolounas maksaa 7,20 ja lämpimän ruoan kanssa 8,30 euroa. Meidän kaikkien mielestä lounas oli ehdottomasti hintansa arvoinen ja ihmettelimmekin miten ravintolalle voi jäädä vielä katetta kun se ei pysty saamaan sitä edes alkoholista. Ravintola ei ole hankkinut anniskeluoikeuksia mikä on ymmärrettävääkin kun kyseessä on arkinen lounasravintola. Ilman alkoholiakin vei seisovan pöydän antimet runsaudellaan jopa eläkeläisen työhalut. Päivän lounaaseen kuului valkosipuli-tomaattikeitto ja talon focaccioleipä. Salaatteja oli kolmea eri laatua ja lämpimänä ruokana saattoi valita maissibroilerileikkeen tai Lindströmin pihvin. Lisukkeina uuniperunoita ja ratatouille-vihanneksia. Jos ei vielä nälkä lähde niin joka päivä on tarjolla lihapullapataa perheen pienimmille tai lapsenmielisille aikuisille. Jälkiruoan sijasta kuului lounaaseen myös kahvi ja kotoiset piparit.

Tässä pisteet(skaala 1-5 ja 6 henkilön keskiarvo)

Yleisilme 3.5
Kattaus 2.9
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3.8
Ruoka- ja viinilista 3.0
Annokset 4.2
Hinta/laatu 5.0

Pisteytys oli hiukan vaikeaa koska kyseessä oli seisova pöytä ja alkoholiton ravintola. Yksimielisyys oli kuitenkin vahva kohdassa hinta/laatu.

Naantalin Kaivohuone

2009-07-01T21:04:00.000-07:00

Pitihän sitä vaimon kanssa kauniina kesäpäivänä (1.7.2009)käydä nostalgisella reissulla Naantalissa. Vietimme yhteisen elomme eka juhannusiltaa Naantalin Kaivohuoneella n. 50 vuotta sitten. Paikka ei ulkoisesti ole paljon muuttunut ja terassin tunnelma on vertaansa vailla. Edessä meri ja Kultaranta, jossa Tarjan savusaunan lämmityksen näki jo kaukaa ja viiri ilmoitti presidenttimme olevan kotosalla. Olimme kuulleet ravintolan Cesar-salaatin maittavuudesta ja siihen päädyimme molemmat. Suurin osa vieraista söi grillibuffettia, joka näytti sekin ihan maittavalta.
Pienessä salaattiannoksessa (9 euroa) oli ihan tarpeeksi syötävää ja sen paremmaksi tuskin salaattia saa kotonakaan tehtyä. Kaikki ainekset olivat rapeita ja tuoreita. Krutonkit juuri sopivasti paistettuja ja parmesaanilastut huolella leikattuja. En tiedä oliko kastike omatekoista mutta se oli maittavaa. Emme pisteytä ravintolaa mutta suosittelemme sitä lämpimästi.

Delhi Darbar

2009-03-26T10:20:00.000-07:00

Tähän uusien ravintoloiden bongaamiseen jäi näköjään koukkuun. Eilisestä miedosta japanilaisesta tänään tuliseen Intiaan. Hämeenkatu 8:ssa on jo melko kauan ollut intialainen ravintola, jonka ruokalistoja olen usein lueskellut mutten ole koskaan uskaltautunut peremmälle. Ravintolan nettisivut on nähtävissä osoitteessa: http://www.delhidarbar.fi/ Nyt kun vaimon kanssa on vauhti päällä, poikkesimme sisälle lounasaikaan. Heti ovella huomasimme hyvän ravintolan tunnusmerkin. Tupa oli melkein täynnä. Kuten japanilaisessa Sakurassa niin täälläkin oli intialainen tunnelma saatu aikaan yksinkertaisin mutta tehokkain koristuksin ja rakentein. Tilaus ja maksu suoritettiin heti kassalla ja lounaslistalla oli n. 4 erilaista annosta valittavana. Vaimoni valitsi Tandoori kanan ja itse otin lammasjauhelihaa ja papuja. Lounaaseen kuuluva salaattipöytä oli todella raikas ja erikoisuutena siellä oli myös maissia mikä antoi väriä ja makua lautaselle. Salaatinkastikkeet olivat tavallisia ja ne piti puristaa muovipulloista. Tarjoilu oli nopeaa ja hienostunutta itämaiseen tapaan. Annokset tuotiin monilokeroisilla metallilautasilla, jotka olivat ihan esteettisiä eikä meikäläisenkään traumat armejan kolhituista lautasista ja pakeista muuta kuin häivähtivät mielessä.
Oma jauhettu lammaslihani riiseineen, papuineen ja raitoineen (jugurtintapainen tuote) oli juuri sopivan tulista. Mausteet juuri kohdallaan eli intialaista makusinfoniaa. Lisukkeena tarjottu naan-leipä oli juuri valeltu öljyllä ja maistui maukkaalta.
Vaimoni piti omasta Tandoorikanastaan, jonka väitti myös olevan sopivan tulinen. Pöydässä oli saatavana chili-tahnaa mutta näihin annoksiin emme sitä halunneet lisätä. Tässä pisteemme: (skaala 1-5 ja vaimo/minä)

Yleisilme 3/3
Kattaus 4/4
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3/3
Ruoka- ja viinilista 3/3
Annokset 3/4
Hinta/laatu 4/5

Sakura

2009-03-25T06:59:00.000-07:00

Voimakaksikko jakaa iskujaan. Tänään kaatui Sakura niminen melko uusi japanilainen ravintola Turun Käsityöläiskatu 1:ssä. Ravintolalla on hyvät kotisivut osoitteessa:
http://www.ruokahuonesakura.com/ . Menimme sinne vaimon kanssa lounasaikaan ja pian oli ravintola täynnä asiakkaita sillä pöytiä ei kovin montaa ole. Lounaaksi oli kaksi vaihtoehtoa A ja B. Kumpaakaan annosta ei näy kotisivun menu-listassa mutta A oli porsasta currykastikkeessa ja B broileria ja vihanneksia. Porsas tuotiin normaalilla lautasella mutta broileriannos mukavassa suorakulmaisessa sarkofaagissa. Lounaan 9 euron hintaan kuului alkukeittona Miso, mikä todella maistui paremmalta kuin mitä itse joskus oli kokeillut. Pienillä yksityiskohdilla oli ravintolaan saatu kodikas ja hillitty japanilainen miljöö mitä edisti suomalais-japanilaisen emännän hillitty käytös. Ihan siinä kiireinen kulkija rauhoittui.
Ruoka oli maittavaa ja riittoisaa mutta jotenkin haluaisin purnata makujen miedosta harmoniasta. Ehkä näin lämsomaisena barbaarina kaipaisin enemmän munaa enkä nyt tarkoita kananmunaa. Kiinalaisessa voi aina turvautua pöydän vakiovarusteisiin kuuluvaan Sambal oelekin tapaiseen tuliseen punaiseen mössöön mutta täällä ei pöydässä ollut kuin normaalia juoksevaa soijaa.
Juomalista oli myös melko onnettoman näköinen. Valikoimana oli vihreä tee, kahvi, virvoitusjuoma, tuoremehu tai maito. Kyselin mahdollisista japanilaisista viineistä tai sakesta mutta emäntä kertoi, että koska ravintolalla ei ole inva-WC:tä niin anniskelu ei tule kyseeseen.
Lähtiessäni mukaan leimattiin passi, johon pitäisi kerätä 8 leimaa lisää niin saisi yhden ilmaisen annoksen. Ehkä pitäisi joskus kokeilla jotain à la carte annosta ennekuin valittaa ruoan hienostuneisuudesta. Nyt kuitenki olivat arvosanat seuraavanlaiset:(vaimo/mä)

Yleisilme 2/3
Kattaus 3/3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3/3
Ruoka- ja viinilista 3/3
Annokset 3/2
Hinta/laatu 3/3

Pitää käydä vielä kerran tarkastamassa ravintola ennenkuin uskon itsekään näihin pisteisiin.

Kanaravintola Birdie

2009-03-16T04:07:00.000-07:00

Koska iskuryhmän terävyys on hiukan tylsistynyt ehdotti vaimoni testattavaksi kahdestaan tämä muutaman kuukauden Turussa toiminut Kanaravintola Birdie. Se sijaitsee Käsityöläiskadulla ja aikaisemmin paikalla oli Hiivari niminen olutkapakki. Menimme ravintolaan heti lounasajan alussa ja tänään maanantaina 16.3.2009 oli lounaaksi hyvin varustettu salaattipöytä ja pääruoaksi saattoi valikoida:

Salaattipöytä ja päivän keitto 7,50€
KanaCaesarSalaatti 8,70€ (VL, Mahd. G)
PennePastaa Salami-Rosmariini-Kermakastikkeella 8,50€(VL)
Oliivigratinoitu broilerfilee ja Yrtti-Tomaattikastike(L) 9,80€

Salaatit olivat mielestämme erittäin raikkaita ja maukkaita. Kastikkeina 2 eli toinen paksu ja toinen tavallinen öljy-viinietikkaseos. Mukavasti tarjolla oli myös balsamico-etikkaa jos halusi lisää ötyä.

Valitsimme molemmat oliivigratinoidun broilerifileen ja riisiä. Annos oli tosi iso ja maukas. Ainekset eivät olleet sekaisin vaan asetettu aistikkaasti pinoon. Ennenkaikkea ruoka tuotiin kuumana mikä ei aina ravintolassa onnistu.

Palvelu oli ystävällistä ja koko ravintolassa valitsi kodikas tunnelma. Ihmisiä oli melkein sali täynnä mikä kuvastaa ravintolan suosiota. Itse join Novelle-vettä, joka kuului annokseen mutta vaimoni otti tuopin Fostersia ja väitti sitä hiukan laihaksi mutta sehän ei ole ravintelin vika. Pyysin nähdä viinilistan, joka ei ollut kovin laaja mutta varmasti ihan riittävä. Vaikka Chenet olikin tavanomaisesti talon viininä oli listalla myös muutama mielenkiintoinen uuden maailman ja Italian edustaja. Listassa ei mainittu kuin portviini ja/tai sherry. Portviininä oli Offleyn Tawny ja Sherrynä Bristol Cream.

Kokonaisvaikutelma ravintolasta oli tosi positiivinen ja aiomme käydä siellä uudestaan.

Yleisilme 4
Kattaus 3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 4
Ruoka- ja viinilista 3
Annokset 4
Hinta/laatu 4

Käykää netissä katsomassa miten viehättävältä ravintola näyttää. Osoite on:

http://www.birdie.fi/fi/esittely/

Frank Benelli´s

2008-12-06T10:52:00.001-08:00

Iskuryhmä oli jo kauan suunnitellut katsastavansa TOK:in uudet ravintolat Forumin tiloissa. Teimme treffit sisäpihalle ravintola Benellin eteen ja se vaikutti niin houkuttelevalta, että ei kun sisään. Vastaanotto oli ystävällinen ja meille annettiin sopiva pöytä koska sen varaajat olivat myöhässä. Iskuryhmästämme moni tunsi tarjoilijattaremme jo entuudestaan Hanburger Börssistä ja kaikki hänen joustavassa toiminnassaan henki "emomaista" asiakasystävällisyyttä ja kokemusta. Juomat tulivat välittömästi pöytään ja saimme asiantuntevaa opastusta ruokalistan annoksista. Totesimme, että italialaisetkin osaavat panna hyvää olutta ja viininä päätimme kokeilla toskanalaista Sangioveseä. Tarjolla oli 100 % Sangiovese rypäleistä tehtyä Cecchin viinitalon tuotantoa ja saman tuottajan hiukan kalliimpaa Sangiovese di Toscanaa viiniä, johon oli sekoitettu muitakin rypäleitä. Edellistä suositeltiin talon viininä ja sai meidän jakamattoman suosion.
Ruokina tilasimme erilaisia Italiasta tuttuja annoksia kuten Pollo al Marsalaa, Pollo con Formaggi, gorgonzola gnoccheja tai Saltimboccaa. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Jos miinuksia halutaan koota niin mediumina tilattu Saltimbocca tuli täysin kypsänä ja juustopollo oli vaihtunut Taleggioksi, jossa spagetin tilalla oli melko rasvaisia pestoperunoita. Gnocchin syöjä olisi kaivannut annokseensa enemmän selkeyttä ja lisää makua.
Joustavana pidän sitä, että kokonaisen juustoannoksen sijaan saimme tilata jälkiruoaksi pienen palan pelkkää gorgonzolaa edulliseen hintaan. Edullisuus tuli myös esille kun laskussa otettiin huomioon SOK asiakasetu. Ravintolan historia on mielenkiintoinen ja muutakin mukavaa löydät nettisivuilta: http://www.frankbenellis.fi/

Tässä iskuryhmän antamat keskiarvopisteet skaalalla 1-5:

Yleisilme 4
Kattaus 3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 4.4
Ruoka- ja viinilista 2,9
Annokset 3.2
Hinta/laatu 3.4

Thai Garden

2008-08-28T00:42:00.000-07:00

Ryhmämme iski pitkästä aikaa ja kohteeksi valitsimme Naantalin Kylpylän yhteydessä olevan Thai Garden ravintolan. Kaisa Riikilä on kirjoittanut siitä mukavan artikkelin Sunborn Spa Newsiin, jota voi käydä lukemassa osoitteessa:

http://spanews.naantalispa.fi/sivu.php?jid=204&lehti_id=25

Olimme varanneet pöydän klo 19 illalla, jolloin ravintolassa ei vielä ollut montakaan ihmistä. Vastaanotto oli miellyttävä ja itämaisen hillitty. Tutkimme rauhassa melko laajaa menuta (http://www.naantalispa.fi/pdf/MenuThaiGarden08.pdf) kun tarjoilija tuli hoputtamaan, että tilaus olisi saatava pian, ettei annoksemme jäisi suuremman juuri tulleen seurueen jalkoihin. Mielestäni tämä oli vain osoitus ravintolan halusta huomioida asiakkaansa tarpeet.
Moni meistä tilasi alkuun kevätkääryleitä mutta itse halusin kokeilla Tom Kha Gai keittoa. Halu johtui siitä, että teemme yhdessä Seppo Sarimon kanssa keittokirjasta, johon olemme keränneet soppia eri puolilta maailmaa. Eräs näistä resepteistä on juuri tämä tulinen kana-kookoskeitto. Täytyy sanoa, että ravintolan keitto oli huomattavasti tulisempaa kuin itse tekemämme.
Pääruuaksi valitsimme erilaisia wokkeja, jotka tuotiin pöytään 3 erilaisen ja värisen riisiannoksen kera. Itse otin Gai Phad Khingin, johon kuului kanaa, siitakesieniä ja tuoretta inkivääriä osterikastikkeessa. Annos oli riittävä ja koska tulisuuden sai itse toivoa pystyin sitä huoletta syömään. Maut olivat tuoreita ja kukin aineosa maistui erikseen.
Palvelu oli erittäin ystävällistä ja tuntui tulevan suoraan sydämestä. Tällaista ravintolaa on ilo suositella. Iskuryhmä oli tyytyväinen lähes kaikkeen. Kattaukseen, miljööhön, ruokaan ja palveluun. Pisteet:

Yleisilme 17/25
Kattaus 18/25
Asiantuntemus 18/25
Ruoka- ja viinilista 19/25
Annokset 23/25
Hinta/laatu 22/25

Rocca

2008-03-24T01:02:00.001-07:00

Iskuryhmämme oli jo pitkään suunnitellut iskua uuteen Roccaan, joka on taannoin muuttanut omistuspohjaansa, entiset lisänneet osuuksiaan, uusia tullut, jotkut lähteneet. Rocca on nyt uusittu ravintola, uudella ilmeellä. Ryhmämme mielipiteet hieman jakaantuivat tuloksesta, eli mikä se uuden Roccan profiili nyt olikaan.
Rocca on nyt viihtyisä ravintola ja ilmapiiri kodikas, pehmeämpi ja koko henkilökunta tuntuu olevan täydellä sydämellään mukana, hyvällä sykkeellä. Hyvä ilmapiiri ja tunnelma tietysti välittyi myös asiakkaisiin.
Mutta tuliko siitä tavanomaisen viihtyisä uusi ravintola, joita on Turku tulvillaan? Ihan kuin vanhan Roccan hieman ylellisen korskea italialainen loistokkuus olisi kadonnut kodikkuuden tieltä?

Kattaukset olivat siistit, mutta aika tavanomaiset, kankaiset servietit tekevät aina hyvän vaikutuksen.
Tarjoilijan asiantuntemus, aulius ja huomaavaisuus olivat jotain ainutlaatuista. Palvelu oli asiantuntevaa ja salaa mukavan leppoisaa, ruoka- ja juomasuositukset osuivat kohdalleen läpi koko juomalistan. Olikohan seurueen kokoonpanossa jotain merkitseviä tekijöitä? Olut ja tarjoilijan suosittelema Aavasaksan Veen kivennäisvesi sopivat molemmat erinomaisesti alkupalaan, niinikään viinisuositukset pääruoille osuivat kohdalleen.
Ruokalista ja viinilista olivat aika pelkistetyt, ehkä jotain kehitystyötä on vielä menossa. Ruokalista oli melko suppea, ja hieman sekava, mutta kunnianhimoinen. Tarjoilijan neuvot olivat joka tapauksessa suureksi avuksi. Viinikellarissa kerrotaan olevan aarteita, jos harrastusta riittää ja kukkaro kestää.
Perunalettu alkupala kolmella "katteella" eli savukalamousse, siikatartar ja siianmäti oli erittäin maukas ja varsinkin letut sopivan kevyitä verrattuna esim. blineihin. Pääruoka, lampaanpotka, oli mainio kokonaisuudessaan ja viinimestarin suosittelema rhonelainen punaviini täydensi ruokahetkeä mainiosti.
Sen sijaan terriini alkupalana oli ruokaisa, mutta vaikutelma oli lievästi ”viipale ankanlihasäilykkeestä”, maut hieman hukassa. Lisukkeet kyllä olivat maukkaat, etenkin savoijinkaali. Grillatut mustajuuret eivät olleet kovin mehevät, juuret liian tukevia ja puisevia, kuitenkin mukavasti grillattuja ja filotaikinaan pakattuja. Maut olivat melko miedot, mutta suositeltu Soave mukavasti kohensi kokonaisuutta.

Ravintola on muuttunut edukseen aikaisemmasta monessakin suhteessa, palvelu oli asiantuntevaa, ruoka oli erinomaista. Hinta/laatusuhdekin on aika lailla kohdallaan, hinnat ehkä lievästi yläkantissa. Ravintolan ilme on yleisesti ottaen parantunut.
Mutta, uusittu Rocca joutuu nyt hintakilpailuun muiden mukavien turkulaispaikkojen kanssa, eikä sinne varmaankaan tulla enää maksamaan ylihintoja siksi, että se on ”Rocca”. Toivotamme joka tapauksessa menestystä erinomaiselle tiimille, joka pystyy vielä vaikka mihin, ja Roccaa voimme suositella hyvän ruoan ja viini ystävälle, oli sitten pieni tai vähän suurempikin joukko nautintoa vailla.

Arviointi numeroissa, keskiarvot:
1) Ravintolan yleisilme: 4
2) Kattaukset: 3,8
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 4,7
4) Ruoka- ja viinilista: 4
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet): 3,8
6) Hinta/laatu: 3,5

Yhteensä: 23,8 / 30

Konttori

2008-02-12T02:55:00.000-08:00

Iskuryhmä intoutui pitkästä aikaa katsastamaan Turun uusimman ravintolan, Konttori nimeltään. Ravinteli sijaitsee Turun parhaimmalla paikkaa eli torin vieressä ja Börssiä vastapäätä entisen Handelsbankenin tiloissa. Ravintola kuuluu Hallman-ryppääseen, jonka vastaava Virtapankki on jo kauemmin toiminut Tampereella. Eräänä maanantai-iltana (28.1.2008) tapasimme pankkiholvissa, joka oli melko kalsean tuntuinen sisustettuna ahtaasti heikon tuntuisilla kalusteilla. Odotukset olivat suuret joten paluu arkeen ja tavanomaisuuteen oli sitäkin jyrkempi.
Valaistus oli ehkä tarkoituksella hämyisä mutta kun menukin oli kirjoitettu huonosti erottuvalla pienellä tekstillä niin alku ei hyvältä näyttänyt. Pientä positiivisuutta toi pirteä ja huumorintajuinen henkilökunta. Hinnoista ja keinotekoisen tuntuisista nimistä pystyimme heti päättelemään, ettei kyseessä ole mikään gourmet-paikka. Asiakkaista ja sisustuksesta pystyi myös päättelemään, että kyseessä on nuorten aikuisten treffipaikka. Tämä ei kuitenkaan tarvitse aina olla huono asia kuten aikaisemmin Blankossa käydessämme yksimielisesti todettiin.
Kuten ruokalista niin viinilistakaan ei mitenkään innostanut. Talo on kuitenkin tuottanut huokeaa puolikuivaa kuohuviiniä (10 euroa/pullo), joka auttoi alkumetreillä. Iskuryhmämme kokeili erilaisia annoksia ja mikään niistä ei saanut kehumisia muttei pahemmin moitteitakaan eli hinta/laatusuhde oli paikallaan. Olisimme mielellämme maksaneet hiukan enemmänkin jos annokset olisivat olleet herkullisempia.
Moni meistä totesi, että kaksi kertaa tuli käytyä, ensimmäisen ja viimeisen. Pisteitä jaoimme vanhaan tapaan 1-5 yleisilmeestä, kattauksesta, tarjoilusta ja henkilökunnasta, ruoka- ja viinilistasta, annoksista ja hinta/laatusuhteesta. Maksimi pisteet ovat siis 30. Iskuryhmään kuului 6 henkeä, joiden arvostelupisteet tuottivat ainoastaan keskim. 13,5/30 pistettä.
Idea on hyvä ja sijainti loistava. Olisi luullut, että esim. yläkerran tila olisi pyhitetty ruokailijoille eikä baarikärpäsille.

Blanko

2007-03-13T12:10:00.000-07:00

Kyllä nykynuoriso aina yllättää ja ns. nuorisopaikat vielä enemmän. Iskuryhmä, jonka keski-ikää en kehtaa mainita marssi mahtipontisesti ja nuorekkaina sisään Auran sillan pielessä olevaan Blankoon. Meidät toivotettiin vilpittömästi tervetulleiksi emmekä tunteneetkaan itseämme enää miksikään kummajaisiksi.
Porrasta alempana olevasta ravintolasalista saimme juuri sopiva pöydän ja tarjoilu pelasi alun alkaen niin hyvin, että Pimu jo ehti ihmettelemään tarjoilijapojan kansallisuutta. Yleisilme jakoi mielipiteitämme. Joidenkin mielestä miljöö oli hieman tylsä ja ahdas kun taas toiset pitivät sitä mannermaisen tyylikkäänä ja fiksuna. Kattaus noudatti samaa linjaa, asiallinen ja rauhoittava. Tarjoilu oli todella harvinaisen joustavaa. Joku loihe lausumaan: "Luonteva yhdistelmä rentoutta ja hienostuneisuutta liittyneenä liitelevän huomaamattoman huomaavaiseen palveluun ja ystävällisyyteen". Ruoka ja viinilista sai meiltä vanhoilta moitteita siitä, että teksti oli liian pientä pränttiä. Jokainen löysi kuitenkin haluamansa ja yksimielisesti taas kerran valitsimme viiniksi Valpolicella Amaronen. Jo alkupalat saivat porukan hyrisemään tyytyväisyydestä. Oli toast Skagenia, hummusta ja tiikerirapua juuri sopivina annoksina. Pääruokana pari meistä uskaltautui tilaamaan vasikanmaksaa ja se oli suussa suulavaa. Moni otti lammaspastan, joka on ollut talon listoilla jo seitsemän vuotta ja sen valinneet uskoivat sen hyvinkin pärjäävän listoilla toiset samanmoiset. Myös tortelliniannos ansaitsi kiitokset. Annokset saivat kaikilta täydet 5 pistettä, joten eivät ne siitä enää parane. Hinnat olivat a la carte hintoja ja joku piti niitä kalliinpuoleisina mutta me muut olisimme varmaan maksanut moisesta elämyksestä enemmänkin. Voi vain kuvitella miten suosittu paikan halvempi lounas on.
Mukava kun kaksi kohdallemme osunutta parasta ravintolaa ovat melkein rinnakkain. Suosittelemme paikkaa nuorille, perheille, vaareille ja mummoille. Paikka jossa ikärasismia ei tunneta. Blanko on hyvä nimi paikalle, jossa stressaantuneet aivot tyhjentyvät ikävistä asioista ja tilalle virtaa vatsan kautta uutta materiaalia.

Tässä vielä annettujen pisteiden keskiarvot:

Yleisilme: 3,92/30
Kattaus: 3,67
Tarjoilu 4,67
Ruoka ja viinilista: 3,75
Annokset: 5,00
Hinta/laatu: 4,17

Yhteensä pisteitä kilahti 25,17/30

Svenska Klubben

2007-02-27T09:07:00.000-08:00

Iskuryhmä iski pitkästä aikaa hiukan fiinimpään ravinteliin, jota toisella kotimaisella nimellä kutsutaan Svenska Klubbeniksi. Olimme varanneet pöydän läheltä pyöreää romanttista erkkeriä, johon valitettavasti mahtuu vain 4 henkeä mutta isompi huone sen vieressä oli oikein kodikas ja hienosti sisustettu. Ympäristö henki historiaa. Ravintolan tasokkuuden takaavat omistajahenkilökunta, joista toinen hallitsee keittiön ja toinen salipuolen. Tarjoilustamme vastasi tuttu Tommi Westerlundin isä, joka myös on salipuolesta vastaavan omistajan appi. Tämä sai ryhmämme tuntemaan olonsa kutsuvieraiksi ja vihdoin löytyi ravintola, joka melkein kotiolot voittaa.
Oli parhaillaan bliniaika, joten suurin osa porukasta otti alkuruoakseen rapeat hyvästä hiivataikinasta paistetut blinit joko kirjolohen tai siian mädin kanssa. Kaikki myönsivät ne täydellisiksi. Joku meistä valitsi vannikkeen, joka ei ollut aivan niin hyvä ja ainoa negatiivisen kokemuksen tuotti Klubileipä, jonka liha oli sitkeää ja huonosti leivitetty. Lisukkeena oleva salaatti ei myöskään hurmannut. Joustava tarjoilu antoi mahdollisuuden jakaa talon pyttipannu, joka yksinkertaisuudessaan oli täydellinen.
Bliniden kanssa nautimme yleisesti olutta ja taisi joku ottaa myös "helanin" mutta pääruuan kera maistelimme italialaista baroloa, mikä oli hintaansa nähden huippuviini.
Svenska Klubben sai iskuryhmältä todella korkeat pisteet::
Yleisilme 4,67
Kattaus 4,67
Tarjoilu 4,83
Ruoka- ja viinilistat 4,33
Annokset 4,33
Hinta/laatu 4,17
Keskiarvo 27/30

Troija

2006-12-26T09:20:00.000-08:00

Turkkilainen ravintola Troija
11.12.06 klo 18.00

Päätös iskeä ravintola Troijaan tapahtui oikeastaan ennekuin tiesimme, että ravintolan imago on turkkilainen. Tilasimme 6 hengen pöydän mikä tuntui jotenkin turhalta koska samaan aikaan ei kanssamme ollut kuin yksinäinen naisihminen omassa rauhassaan. Ensi vaikutelma ravintolasta oli hiukan kolkon tuntuinen tavallisella mittapuulla arvioiden mutta kun osasimme sopeuttaa itsemme turkkilaiseen ajatukseen niin ravintola alkoi näyttää autenttiselta. Jotenkin kuitenkin tuli nuorisolle tarkoitettu kebab- tai take-away-paikka mieleen.
Todennäköisesti turkkilainen komean näköinen tarjoilija/osakas otti tilaukset vastaan selvällä suomenkielellä ja vaikka mies lähtikin kesken syöpöttelyämme kotiin ja paikan otti kokkipoika niin tarjoilun taso pysyi intiiminä ja miellyttävänä. Alkupaloina olevat valkosipulileivät ja Dolmat saivat täyden hyväksynnän. Pääruuat olivat liian runsaat mutta ainoastaan sis kebabin lihaa arvosteltiin kuivaksi. Muut annokset olivat herkullisia.
Viininä tilasimme talon viiniä, joka oli italialaista Mezzomondoa. Ihan hyvä valinta sillä turkkilaiset viinit ovat kuulemma vasta tulolla.

Annoimme seuraavat pisteet (kuuden keskiarvo skaalalla 1-5)

Yleisilme: 2.0
Kattaus: 2.2
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 3.3
Ruoka- ja viinilista: 3.3
Annokset: 3.0
Hinta/laatu: 4.0

Yhteispisteet: 17.8/30

Aurora

2006-04-01T12:15:00.000-08:00

Aurora, SAS Radisson, 06.03.2006 klo 18.30 alkaen

Slowareiden aina valpas iskuryhmä Kuusikko oli salaisista lähteistään, kuten mm. Turun Sanomista saanut vihiä, että vanha kunnon Marina Palace on palannut henkiin, uudella nimellä kylläkin. Avajaiset oli pidetty, eli ovet avattu nälkäiselle ja janoiselle rahvaalle tungeksia sisään. Siispä mekin. No, viralliset avajaiset Turun kermalle pidettiin vasta viime viikolla, jolloin leikattiin nauhoja ja pidettiin puheita posket punaisina.

Tietysti on oma riskinsä mennä arvioimaan uuden karheaa paikkaa, jossa on kaikki lähes valmista ja vähintään lievää hapuilua kuitenkin odotettavissa. Mutta päätimme ottaa sen riskin, vaikka sitten pitäisi tehdä uusintaisku.

Aurora ja SAS Radisson ovat Turun parhaalla paikalla, osa kaupungin komeaa julkisivua Aura-joelle päin. Kummastelua herättivät iskureissa ravintolasalia ympäröivät verhot, joista ei oikein nähnyt sisälle, mutta ei myöskään ulos. Samalla harsomaisella verhomateriaalilla oli yritetty lieventää hotellin aulan kaltaista yleisvaikutelmaa ja lisätä intiimiä kodikkuutta, mutta tulosta ei pidetty kovin onnistuneena.

Sisääntuloa vaatenaulakoille saliin reunustavat juoma- ja lasivarastot ja ahtaan kulkuväylän toisella puolella kylmä antipasto- / tapaspöytä. Kylmäpöydän takana on avonainen keittiö nykyvirtausten mukaisesti. Kylmäpöydän sijoitus herätti jonkin verran kritiikkiä, jopa hygieniankin vuoksi.

Hotelliaula-tyyli jatkuu myös kattauksessa, pelkistettyä ja kulutusta kestävää ja hyvin tarkoituksenmukaista. Kauniit viinilasit herättivät ihastelua, kuin myös sormisuolakupit. Olisiko niissä pitänyt olla pikkulusikat?

Tarjoilu oli ystävällistä, mutta hieman verkkaista ja hajamielistä. Ruoat tuotiin pöytään kovin eriaikaisesti. Asiantuntemus tarjolla olevista ruoista oli kohdallaan, viinien osalla oli pientä hapuilua. Kattaus täydennettiin ruokia odotellessa italialaisittain leivillä ja öljyllä.

Auroran suppea ja sekava ruoka- ja viinilista herätti kovasti keskustelua ja ihmettelyä. Siinä riitti lukemista pitemmäksikin aikaa, mutta lopulta piti vain todeta, että vaihtoehtoja on kovin niukalti. Valokuvat annoksista saattaisivat olla paikallaan. Auroran tavoitteena lienee olla paremminkin italialaistyypinen ”välipalapaikka” kuin illallisravintola. Tässä imagon varmentamisessa on jo aihetta uusintaiskuunkin.

Suppeasta menusta löytyi kuitenkin erilaisia annoksia, eli ei tilattu samaa kuin naapurille. Alkuruokana oli mm.Välimeren kala-äyriäiskeitto, mutta bouillabaisse´n tapaisen keiton sijaan tulikin aneeminen liemi. Keittoliemi oli maukas, sen sijaan luvattuja meren eläviä oli yksi pala kutakin, ikään kuin näytteeksi. Toinen alkuruoka vaihtoehto oli etanat, jotka olivat liian kypsiä ja sitkeitä kummallisesti maustettuja. Kermainen tattikeitto sen sijaan sai suorastaan ylistäviä lausuntoja.

Pääruokana ollut kana-penne-pasta oli normaalin maukkaan italialainen niin kuin pitääkin tomaattikastikkeineen. Grillattu kanaleike oli tuore ja maukas ja pikku palaset gorgonzolaa sopivat hyvin lisukkeeksi. ”Laihduttajan kana” lämpimien vihannesten kanssa sen sijaan oli tavanomaista, mielikuvituksetonta vatsantäytettä. Tattipasta pääruokana ei myöskään ihastuttanut, oli liian öljyistä ja vielä mautontakin.

Marina Palacen perua oleva club-sandwich todella yllätti. Normaalin kuorrutetun leivän paistetulla kananmunalla sijaan olikin 4 leivän annokset leikelty vartaaseen, jäähtyneinä ja kuivina. Annos oli kooltaan varsin runsas.

Kevyehkö ja maukas 2004 Sangiovese sopi mainiosti läpi kaikkien valittujen aterioiden.

Hintoja pitivät nuukaksi tiedetyt iskurit pääosiltaan kohtuullisina, varsinkin kun 10% omistaja-asiakas etu voitiin ottaa huomioon hotelliketjun omistajan jäsenillä.

Arvostelu: (pisteet 1-5, laskettuina keskiarvoina)

1) Ravintolan yleisilme: 2,0
2) Kattaukset: 3,0
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus: 2,8
4) Ruoka- ja viinilista: 2,5
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet): 2,6
6) Hinta/laatu: 3,2

Yhteispisteet: 16,1/30

Slowarit olivat joka tapauksessa kovin ihastuneita paikan avaamisesta ja syvä yksimielisyys vallitsi Kuusikon kesken siitä, että Auroralla ja koko hotellilla ovat kaikki menestyksen avaimet käsissään. Mutta työtä se vaatii. Henkilökunnalla tuntuu olevan yritystä ja halua saada paikka kukoistukseen. Saimme jopa pienen ex-tempore esittelyn uusista, vielä keskeneräisistä hotellin kokous- ja saunatiloistakin

Ymmärrystä sai osakseen myös alun kankeus. SAS Radisson ja Aurora ovat juuri avanneet ovensa pitkän remontin jälkeen ja kaikki on vielä hieman ”vaiheessa”. Ent. Marina Palace on Turun parhaalla paikalla ja varmasti asiakkaita tulee joka tapauksessa riittämään.

Hotelliketjun imago ja standardit ovat varmasti vaikuttaneet tilojen suunnitteluun, eivätkä aina välttämättä hyvään suuntaan. Marina Palacen entinen ylellisyys ja avaruus ovat selvästi vähentyneet. Aurajokinäkymiä ei ole oikein osattu soveltaa asiakkaitten iloksi. Ihmetystä herätti myös, ettei vanhaa Submarina yökerhoa aiotakaan hyödyntää.

Parilla

2006-02-21T01:30:00.000-08:00

PARILLA- ravintola ”isoon” nälkään

PARILLA steak housepp. 02 4808 9219
Läntinen Pitkäkatu 1, 20100 Turku
p. 02 4808 9219

Ravintolapäällikkö Tomi Mattila
www.parilla.fi

Hesburger-ketjun uusi steakhouse-tyyppinen PARILLA-ravintola linja-autoaseman kupeessa oli testausryhmämme kohteena helmikuun kylmänä pakkasiltana. Sisään astuessa ravintola tuntui lämpöiseltä, vaikutelman ilmeisesti antoi heti vastaantuleva takka (tosin varustettu sähköpuilla) ja sisustuksen onnistunut värivalinta. Asiakkaat toivotti tervetulleeksi reipas tarjoilija. No, nälkä, kun oli, ryhmä kävi heti asiaan eli alkoi tutkia ruokalistaa. Yhtä mieltä oltiin, että ruokalista oli selkeä ja järeää steak-house tyyliä. Härkää oli tarjolla neljässä eri annoksessa (suurin pihvi kooltaan 500g), lisäksi tarjolla oli lammasta, possua ja kanaa. Paahdettua nieriää oli tarjolla kalavaihtoehtona. Ryhmämme tilasi possun ribs’ejä, sitruuna-rosmariinimarinoitua lampaankaretta ja häränpihviä (200g) marmori ulkofileestä. Viinilista oli ryhmän mielestä ”turhan” niukka, valittavana oli kolme punaviiniä ja kolme valkoviiniä. Ns vanhan maailman viinien puuttuminen listalta koettiin puutteeksi. Tarjoilija oli asiantunteva ja keskusteli reippaasti pöytäseurueemme kanssa niin ruoka- kuin viinilistaan liittyvistä aiheista. Mukava yllätys oli se, että ruokaa odotelessa tarjoilija kantoi pöytään alkupalat, vaikka varsinaista alkupalaa emme listalta tilanneetkaan. Tarjolla oli maukasta talon tomaattileipää aiolin kera. Valitut ruoka-annokset näyttivät kaikki mustanpuhuvilta ja annosten runsaus sai naisväen huokaamaan ne nähtyään. Possun ribs’it lohkoperunoineen todettiin herkullisksi, lampaan kareen erinomaista makua kiitettiin ja häränpihvin kypsyys ja maku olivat kohdallaan. Tummat kastikeet todettiin maukkaiksi. Tarjoilijan suosittelema täyteläinen aussi-viini (Yalumba Shiraz) sopi ruokiin hyvin. Testausryhmämme antoi annoksista hyvät pisteet ( 4/5). Arvostelu kattaa annoksen maun, ulkonäön ja raaka-aineet. Niin ikään ravintolan hinta/laatu-suhde tuntui olevan kohdallaan, pisteet 4/5. Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus ansaitsi myös kiitosta. Totesimme, että ravintolassa on reilun meiningin tunnelma, jossa ei turhia hienostella, mutta siellä saa hyvää ja maukasta ruokaa

Svarte Rudolf

2005-11-30T12:10:00.000-08:00

Turun Slow Food –yhdistyksen iskuryhmän seuraava kohde oli kesäkuussa laivaravintola Svarte Rudolf. Ilta oli kaunis, kesän ensimmäisiä, ja väki tungeksi Aurajoen rantaan kotikoloistaan. Laivan rakenteet tekevät siitä ravintolaksi melko sekavan, mutta pienellä etsinnällä varaamamme pöytä löytyi. Ystävällinen tarjoilijamme otti meidät heti hoitoonsa, vaikkakaan ei luonnollisesti sille mitään mahtanut, että kuuma ilta-aurinko porotti suorastaan kiusallisesti suoraan silmiin ja selkään. Ikkunaverhoja auringon puolen pöytiin kaivataan kipeästi!

Pisteytys oli jälleen tuttu 1 – 5 ja jakautui seuraavasti:

Yleisilme 2,85/5
Kattaukset 3
Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus 3,6
Ruoka- ja viinilista 3,1
Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet) 3,5
Hinta/laatu 3,5

Yhteispisteet 19,55/30

Svarte Rudolf on suosittu ruokailupaikka eikä syyttä. Ryhmämme oli tyytyväinen itse ruokaan, kuten pisteistäkin voi havaita. Wienerleikkeelle annettiin erityismaininnat maukkaudestaan, samoin kanalle ja kalalautaselle, sen sijaan toisesta päästä huomautuksen saivat pikkumustekalat ja perunat kanaleikkeen yhteydessä. Viinilistaa pidettiin niukahkona.

Tarjoilija joutui koville lämpimän illan aiheuttaman yleisöryntäyksen vuoksi, mutta säilytti malttinsa ja avuliaan ystävällisyytensä myös omista pikku sähläilyistään huolimatta.

Kotiin lähdön koittaessa jouduimme odottamaan laskua melkoisen kauan. Mutta kaiken kaikkiaan meille jäi kaikille hyvä mieli illasta ja uskomme, että Svarte Rudolfilla on jatkossakin vankka kannattajakuntansa. Kilpailu jokirannassakin on kovaa, joten pientä tason parannusta täytyy aina tehdä.

Brahen Kellari

2005-11-29T08:19:00.000-08:00

Missä syöt hyvin Turussa ?

Turun Slow Food yhdistyksen iskuryhmä päätti testata paikallisia ravintoloita ja pisteyttää niitä yksinkertaisella skaalalla 1-5. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Brahen Kellari, joka sijaitsee Puolalankatu 1 vanhassa arvokkaassa talossa. Ravintolan selkeät kotisivut osoitteessa www.brahenkellari.fi kertovat sen olevan vanhimman kellariravintolan Turussa. Meitä oli 8 henkeä, jotka olimme varanneet pöydän etukäteen eräänä keskivikkoiltana klo 18.30. Olimme päättäneet pisteyttää 6 eri asiakasta koskettavaa seikkaa:

1) Ravintolan yleisilme (keskiarvopisteet 3.25)
2) Kattaus (3.50)
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus (4.5)
4) Ruoka- ja viinilistat (3.8)
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet) (3.3)
6) Hinta/laatu (3.5)

Yhteensä ravintola sai pisteitä 21.85/30 mikä on mielestäni melko hyvä lopputulos ja vertailukohta näin alkajaisiksi.

+ (plussaa) vastaanotto oli miellyttävä ja asiakkaat huomioon ottava.. Kattaus oli moitteeton ja varsinkin viinilasit viehättivät silmää. Ravintolan yleisilme oli siisti ja rauhoittava. Jopa taustamusiikki oli miellyttävän hiljaista. Hyvin paljon annettiin arvoa miellyttävälle tarjoilijalle, joka oli ammattitaitoinen ja tunsi ravintolan tuotteet. Palvelu oli nopeaa ja vaikka tilaukset olivat hyvin erilaisia, ne tulivat samanaikaisesti pöytään. Annokset ehkä liiankin runsaita mutta maukkaita.. Hinta/laatu jakoi mielipiteitä mutta silti 3.5 pistettä tarkoittaa sitä, että ravintolaan voi mennä vaikka joutuisi itse maksamaan.
- (miinusta) moni koki tupakansavun tunkeutuvan häiritsevästi savuttomallekin puolelle. Annokset olivat toisten mielestä liian runsaita ja sekavia. Jopa kevyt kasviwokki tuntui liian raskaalta. Pientä sekaannusta oli myös lihan kypsyysasteessa. Pyydetty medium oli muuttunut täysin kypsäksi.

Lopputuloksena ryhmä kuitenkin yhtyy toteamukseen:

Pienin parannuksin mahdollisuus nousta Turun suosikkien haastajaksi !

Torre

2005-11-29T08:05:00.000-08:00

Missä syöt hyvin Turussa ?

Turun Slow Food yhdistyksen iskuryhmä testasi tällä kertaa Ravintola Torren Aurakatu 8:ssa.. Ravintolan selkeät kotisivut osoitteessa www.torre.fi kertovat sen olevan yksi kolmesta rotisseur Marita Lehtisen isännöimästä ravintolasta. Myös ryhmittymän sähköinen lehti El Torre Nuevo on lukemisen arvoinen. Muut kaksi ovat kahvila Torren Fontana sekä ravintola Pikku Torre . Meitä oli 8 henkeä, jotka olimme varanneet pöydän etukäteen eräänä keskivikkoiltana klo 18.00. Olimme päättäneet pisteyttää 6 eri asiakasta koskettavaa seikkaa skaalalla 1-5:

1) Ravintolan yleisilme (keskiarvopisteet 2.64)
2) Kattaus (2.57)
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus (3.86)
4) Ruoka- ja viinilistat (3.14)
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet) (3.00)
6) Hinta/laatu (3.14)

Yhteensä ravintola sai pisteitä 18.35/30 mikä on mielestäni melko hyvä lopputulos

+ (plussaa) Ravintolan sijainti on Turussa paras mahdollinen eli torin kupeessa. Toisen kerroksen ikkunoista on mukava katsella vilkasta katuelämää. Hyvin paljon annettiin arvoa miellyttävälle tarjoilijalle, joka oli ammattitaitoinen ja tunsi ravintolan tuotteet. Palvelu oli joustavaa ja vaikka tilaukset olivat hyvin erilaisia, ne tulivat samanaikaisesti pöytään. Annokset ehkä liiankin runsaita mutta maukkaita.. Hinta/laatu jakoi mielipiteitä mutta silti 3.14 pistettä tarkoittaa sitä, että ravintolaan voi mennä vaikka joutuisi itse maksamaan.
- (miinusta) Moni koki tupakansavun häiritsevän. Suurin puute oli henkilökunnasta. Mielestämme suositun ravintolan pitäisi pystyä palkkaamaan henkilökuntaa tarpeeksi. Jo ravintolaan tullessaan odottaa asiakas tulevansa huomioiduksi edes tervehdyksen muodossa. Annoksiin kuuluva salaattipöytä oli kaikkien mielestä sotkuinen ja huonosti hoidettu. Todettiin, että tällainen salaattipöytä sopii paremminkin lounasaikaan ja voitaisiin illalla unohtaa. Sensijaan pääruoat olivat kaikki moitteettomasti valmistettuja ja maukkaita. Pientä miinusta sai maksaa syönneiltä se seikka, ettei kalvoja ollut kunnolla poistettu. Myös jostain syystä yleistyneet pavunversot voisi jo unohtaa annosten koristelusta. Pestopastassa ei pestoa ollut tarpeeksi. Karitsa- ja kana-annokset saivat varauksetta kiitoksia.
Viinien valinta osoittautui kaikkein hankalimmaksi. Kaikkien silmät loistivat löydettyämme listalta hyvin edullisen Amaronen (Amarone della Valpolicella Classico Casterna) hintaan 36 euroa/pullo.
Alkonkin listalla olevat 5 Amaronea maksavat n. 26-31 euroa/pullo joten luulimme ravintolan erehtyneen hinnoittelemaan viininsä liian halvaksi. Viini oli kuitenkin valitettavasti huonoa eikä uusikaan pullo tuonut asiaan muutosta. Tästä miinusta ravintoloitsijalle sekä maahantuojalle. Ei edullinen hintakaan auta asiaa.
Vaikka kyseinen viini oli huonoa ja kaksi viiniä korkkivikaista niin tarjoilijattaremme toimi kiitettävän asiantuntevasti ja rauhallisesti.

Vaikka näyttää siltä, että miinuksia on enemmän kuin plussia niin lopputuloksena ryhmä kuitenkin yhtyy toteamukseen:

Lisäämällä henkilökuntaa Torres pystyy pitämään maineensa hyvänä espanjalaistyyppisenä ravintolana, jonne mielellään poikkeaa toisenkin kerran.

Kellariravintola

2005-11-29T06:09:00.000-08:00

Missä syöt hyvin Turussa ?

Turun Slow Food yhdistyksen iskuryhmä testasi tällä kertaa Kellariravintolan Linnankatu 16 eli Kansallisen Kirjakaupan alakerrassa. Ravintolan kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.turunkellariravintola.fi/esittely.html Vaikka talolla ja siinä sijaitsevalla kirjakaupalla on yli 100 vuoden perinteet niin ravintolatilat valmistuivat vasta vuonna 1987 kun tätä Kansallisen Kirjakaupan taloa jouduttiin paaluttamaan. Samalla korjattiin siihen saakka varastona toimineet kellaritilat korkeammiksi ja ravintolakäyttöön sopiviksi. Turun ehkä kuuluisin ravintoloitsija pariskunta Tarja ja Jorma Haranen kuulivat tästä mahdollisuudesta ja iskivät heti kiinni. Heidän hallussaan ravintola kukoistikin sitten 7 vuotta. Heidän kättensä ja ideointinsa jäljet ovat yhä tallella. Nykyinen ravintola on senjälkeen ollut muutaman yrittäjän hallussa mutta tänään ravintolan omistaa Kansallinen Kirjakauppa. Ravintolapäällikkönä toimii Johanna Hietamäki ja keittiömestarina Harri Suomi.

Iskuryhmämme vieraili Kellariravintolassa tavallisena arkipäivän iltana ja meidän lisäksemme ei asiakkaina ollut kuin yksinäinen herrasmies. Ravintola sijaitsee hiukan vilkkaalta Linnankadulta syrjässä ja sisäänkäyntikään ei kovin huomiota herätä. Ryhmämme mielestä tähän pitäisi ehdottomasti puuttua eli panna kunnon kylttejä ja "rysään" johtavia ohjaimia selvästi näkyville.
Kun ravintolan löytää se osoittautuu kodikkaaksi ja siistiksi paikaksi, joka henkii miellyttävää rauhaa eikä tämä pelkästään johdu muiden asiakkaiden vähyydestä. Ryhmämme vietti miellyttävän iltahetken hyvän ruoan, juoman ja jos itseään voi kehua niin myös seuran parissa.

Tässä yhteispisteet:

1) Ravintolan yleisilme (keskiarvopisteet 4.00)
2) Kattaus (3.78)
3) Tarjoilu ja henkilökunnan asiantuntemus (3.57)
4) Ruoka- ja viinilistat (3.71)
5) Annokset (maku, ulkonäkö, raaka-aineet) (4.00)
6) Hinta/laatu (3.78)

Yhteensä sai ravintola pisteitä 22.85/30, joten se sijoittuu hyvin turkulaisten ravintoloiden sarjassa.

Ryhmä kiitti arvioissaan melkein kaikkea kokemaansa joten mitään negatiivisia kommentteja ei julkaistavaksi jäänyt. Toivottavasti tämä jo lounaspaikkana tunnustusta saanut ravintola ymmärtää satsata hiukan enemmän myös iltapuolen mainostamiseen. Monet turistit kaipaavat juuri tällaisia keitaita, jonne voivat hetkeksi paeta kiihkeää "turkulaista" kaupunkielämän sykettä.